Minä muistan edelleen sen kuuman päivän, jolloin aiemmasta kertomastani huolimatta kärsin aivan valtavasta päänsärystä.

Kuukausilla on kuitenkin tapana kullata muistoja, senhän tiedämme, ja niin vain taipui tuokin tarina ihan mukavaksi, vaikka oikeasti istuin puolet ajasta varjoissa, koetin juoda vettä ja mietin mistä riivaa.

Yhtä hyvin muistan kaikki ne tuoksut: suolainen merituuli tuntuu kaikkialla, takertuu iholle, tuulahtaa välillä kovastikin vasten kasvoja, häipyy hetkeksi ja hyökkää taas nurkan takaa, tuuli, joka muistuttaa Italian Faenzassa vietetystä Erasmus-vaihdosta, tuuli, jonka alkuperää emme tunne, tuuli, joka kiertää ympäri maailmaa vain kohdatakseen sinut uudestaan ja tuuli, jonka lempeän kosketuksen minä muista vielä tänäkin päivänä, vaikka olen kaukana kaikesta ja silti keskellä Helsingin Kamppia.

Tämä on teille, jotka tiedätte, että hyvä tulee hyvän luo.


[tg_button href=”https://kaukokaipuumatkablogi.net/piran-on-kuin-bellagio-mutta-ei-kuitenkaan/” color=”” bg_color=”#f2d727″ text_color=””]Lähde Piraniin »
[/tg_button]


Piran Slovenia