Tuo ensimmäinen kappale on niin totta.

Kiitos noin muutenkin hienosta kommentista. Samoin olen minäkin sen tyylinen, että luotan helposti ihmisiin. Totta kai sitä aina välillä miettiikin ja osaa puntaroida tilanteita, mutta tämäkin tilanne tuli vastaan sattumalta. Oletin, ettei perillä ole muita, kun siitä ei oltu puhuttukaan. Se mihin varauduin oli, että varasin itselleni oppaan, jonka nimestä en osannut sanoa onko hän mies vai nainen, kun Italiassa minua vei Adamellon vuoristopoluille saman niminen nainen.

Aikamoista.

Kiitos myös kannastasi pelkoon – se on aivan totta, ja ihan turhaan sitä häpeää tai kuvittelee, ettei siitä pitäisi kirjoittaa. Jotenkin minusta on alkanut tuntumaan, että se Varjokaipuu alkaa syntymään tähän koko blogin ylle ihan itsestään, kun on vaan helpompaa kirjoittaa oikeasti kaikesta muustakin, kuin niistä kaikkein ihanimmista hetkistä. Sitä kun matkailu ei ikinä pelkästään ole.

Ja mitä tulee tuohon linkkiin, niin minun oli ihan pakko tulla heti vastaamaan kommenttiisi, kun luin vastauksesi puhelimella. Kyse on juuri tuosa ja muistan, että miehet moneen kertaan sanoivat maljan olevan teemalla past, present and future. Sitä juotiin meille, meidän vanhemmille, jo edesmenneille isovanhemmille ja ystäville.

Kylläpä jotenkin otti ihan syvältä sisältä lukea tuosta Tamadasta. Kiitos ihan mielettömän paljon, että kaivoit sen esiin ja jaoit tänne. Mulle jäi tästä ihan mahdottoman hyvä fiilis ja jollain tavalla myös helpottunut olo.

Vaikka maassa kuinka yrittää olla maan tavalla, niin on inhimillistä mokata. Onneksi!

Minua ei ole koskaan matkustaessa huutelua enempää ahdisteltu kuin toisten valkoisten länsimaalaisten toimesta, vaikka en todellakaan ole mikään mallikelpoinen esimerkki turvallisesti matkustamisesta. Toistaiseksi on vain käynyt tuuri, että ihmisiin luottaminen on osoittautunut ei vain hyväksi vaan usein aivan loistavaksi ajatukseksi. Mutta kyllä se realistisen suomalaisen ääni siellä takaraivossa kuiskuttelee, että kauankohan ajattelit hyvän tuurisi jatkuvan. Ja että kuinka lähellä mahdollisesti olivat todella ikävät tapahtumat, mutta et vain tullut huomanneeksi asiaa, koska olit liian sinisilmäinen tai liian pöhnässä. Tätäkin tekstiä luin sydän syrjälläni tietäen, että olisin itse voinut olla aivan samassa tilanteessa, joka olisi voinut päättyä hyvin monella tapaa. Hyvä kuulla, että mitään päänsärkyä pahempaa seurannut, mutta pelkotilat tapahtumahetkellä ovat täysin ymmärrettävä asia. Toivon sinun(kin) kuitenkin muistavan, että olivat ympäröivät ihmiset kuinka ystävällisiä tahansa, ei pelko ole sinun syytäsi tai häpeän aihe. Se on ympäröivän maailman opettama reaktio, jonka perisyyt ovat aivan muualla kuin omassa päässä.

Tunnen georgialaista kulttuuria sen verran huonosti, että oli pakko googlata tämä maljannostoasia, koska ei olisi ensimmäinen kerta, kun jotakuta huijataan luulemaan tehneensä jotain loukkaavaa. Vallankäyttökeinoja kun on monenlaisia. Mutta ilmeisesti kyse on tästä: https://en.wikipedia.org/wiki/Tamada