Retkiruokakirja
Retkiruokakirja tarjoilee yli 60 herkullista ja monipuolista kasvisohjetta ympärivuotiseen käyttöön: niin yllättäviä nuotiohetkiä kuin talvivaelluksia varten – ja kaikkea tältä väliltä, jälkiruokia ja välipaloja unohtamatta.
Uutta vuoteen 2023
Haaveiletko retkeilytoimittajan ammatista?
Aloita vuosi 2023 inspiroitumalla luonnosta ja lähde sanojentäyteiselle neulaspolulle kohti luontokirjoittajan unelmiasi! Eräkirjailija, retkeilytoimittaja ja luontokuvaaja Monni Himarin verkkokurssi soveltuu kaikille, jotka haluavat syventää luonnon kuvailua ja maalata sanat maisemiksi.
UUTISKIRJE
KAUKOKAIPUU-matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.
Näillä preseteillä käsittelen kaikki blogin valokuvat.
Niin totta, aina kun muistaisi olla läsnä ”tässä ja nyt”! Kuvat voivat tuhoutua, muistot eivät. Samanlaista kuvaamisen ähkyä koen itsekin aika ajoin. Olen joskus haikaillut taas järjestelmäkameraa (muutamia ollut, tosin ”kivikaudella” kun kuvattiin kinofilmille eikä ykkösillä ja nollilla kuin digiaikakaudella), mutta päätynyt kuitenkin reissuja varten tuohon kompaktikokoiseen (niissäkin ihan kelvolliset MB-määrät nykyään) koska senkokoinen kamera kulkee helpommin mukana. Aina en pidä edes sitäkään mukana, vaan jättäydyn kännykkäkameran varaan, joskin oma Lumia on parhaimmillaan ainoastaan kirkkaassa auringonpaisteessa.
Ja tuo kuvaamisähky: Olisiko (ainakin osittain) peräisin tunteesta ettei tarvitse säästellä filmiä (ja odottaa mahdollisia onnistumisia) kuten ”vanhaan aikaan”…
Nimenomaan! Muistot kyllä säilyvät, kävi kuville miten tahansa. Kompaktit minijärkkärit ja laadukkaat pokkarit toimivat mainiosti, ei sitä todellakaan tarvitse aina järkkäriä raahata mukaansa. Ja Lumiassahan vasta hyvä kamera on!
Ja mitä tulee tuohon viimeisen lauseen pohdintaasi: kyllä, luulen että juuri tuo on yksi niistä syistä kuvaähkyn takana. Vaihdossa kuvasin paljon Canonin A1:lla tuon pokkarin lisäksi. Kyllä sitä on ihan eri tatsi kuvien tallentamiseen, kun mahdollisuuksia on yleensä se 30 kappaletta.. (;
Minulla on itseasiassa niin huono muisti, että ilman valokuviani olisin aika hukassa että mitä, missä ja milloin 😉 Kuvat auttavat palaamaan reissun tunnelmiin ja hetkiin, joita en varmasti muistaisikaan ilman ientä vihjettä… Mutta ymmärrän kyllä pointin, että moni hyvä tilanne saattaa mennä ohi, jos tuijottelee vain kameran läpi maailmaa.
No mutta – onneksi on valokuvat! Kyllä minäkin tarvitsen digitaalisia muistikuvia omien ajan kultaamien lisäksi. (;