Elä nyt missä ikinä meetkin

[tg_small_content]Sanokaa hulluksi, mutten taida enää uskoa kohtaloon vaan syksyyn.[/tg_small_content]

[tg_small_content]Sillä joka vuosi tähän aikaan tapahtuu jotain ihmeellistä. Tuntuu, että vuodenaika päättää asioita puolestani samalla, kun se palkitsee alkuvuoden työt ja kesän lorvimiset, sillä Syys jos kuka osaa antaa arvoa pitkille, kuulaille, lämpimille ja monesti täysin toimettomillekin päiville. [/tg_small_content]

[tg_small_content]Riittää kun on vaan.[/tg_small_content]

[tg_small_content]Tänä vuonna Syys ei ole tuonut mukanaan vain rakkautta. Ensimmäistä kertaa tuntuu, että olen päässyt kirjoittamisessa siihen tilanteeseen, josta olen vuosia ehkä salaa haaveillutkin: innostamaan, inspiroimaan ja kannustamaan muita. [/tg_small_content]

[tg_small_content]Olen päässyt juttelemaan tekemisistäni Mondon ja Imagen kirjoittajakouluun yhdessä Arman Alizadin ja Kati Kelolan kanssa, olen pian puhumassa espoolaisille nuorille aiheesta “Vaihtoehtona maailma” ja sen jälkeen suuntaan nokan kohti Kokkolan #LIMEforum2.0-tapahtumaa, jonka teemana on “Mediatuotannosta hyvinvointia ja vetovoimaa matkailuun.”[/tg_small_content]

[tg_small_content]Siinä välissä olen ehtinyt tuijotella silmiin, pitää kädestä ja käydä luvattoman monta kertaa Helsingin Kissakahvilassa särkemässä poskipääni, sillä puolitoista tuntia tauotonta hymyilyä sattuu ihan oikeasti.[/tg_small_content]

[tg_small_content]Kalanhalaajan sydäntä lämmitti myös tulla kutsutuksi kertomaan kotimaan matkailusta Stadin Silakkamarkkinoille yhdessä Metsähallituksen kanssa. Pumppu kuitenkin nyrjähti viimeistään siinä vaiheessa, kun sain kuulla Kaukokaipuun tulleen valituksi yhdeksi The Blog Awards Finland -ehdokkaista, jotka kaikki ovat ystäviä: Pingviinimatkat, Veera Bianca, Urbaani viidakkoseikkailijatar sekä Archie Gone Lebanon. Onpahan vaan melkoinen kunnia.[/tg_small_content]

[tg_small_content]Voi veljekset ja siskokset sentään.[/tg_small_content]

[tg_small_content][/tg_small_content]