Elämän mittaisen seikkailun alku

“Travel changes you. As you move through this life and this world you change things slightly, you leave marks behind, however small. And in return, life – and travel – leaves marks on you. Most of the time, those marks – on your body or on your heart – are beautiful. Often, though, they hurt.” ~ Anthony Bourdain

 

Milano1

 

Minulla on monta julkaisematonta tarinaa kerrottavana. Yksi niistä on pidempi kuin muut, ja – kuten useimmat tarinat – se on päättymätön. Tarinassa on loppu – kuten niillä tapaa olla – mutta se tarina jatkaa matkaansa lopunkin ohi – aivan, kuten hyvät tarinat tekevät. Kolmen vuoden aikana olen saanut tänne kourallisen sekalaisia postauksia, jotka olen ennemmin piilottanut kuin pitänyt julki. Kuusi vuotta siihen kului, mutta äiti sanoi kerran joka seitsemännen olevan se onnellisin. Oli tai ei, aika on tehnyt tehtävänsä, jotta voin viimein nostaa toisen kotimaani tulevien blogipostausten aiheisiin. Kuten aiemmin olen kertonut kasvatti matka minusta sen onnellisen tytön, joka olen tänä päivänä; jos Erasmus-vaihto oli matka Italiaan, oli se myös matka sisimpään. Hyvällä tavalla.

Keväällä on minulle erityinen merkitys; minulle kevät on Italia – aina vuodesta 2008 eteenpäin. Elämäni seikkailu alkoi 8. helmikuuta, ja tähän aikaan kuusi vuotta sitten istuin Corso Baccarini 8:ssa sijaitsevassa asunnossamme, maistelin alakerran kiinalaispuodista hankkimaani puolentoista euron punaviiniä ja paistoin pannulla mozzarella-punasipulileipäsiä. Mustapippurilla höystettynä. Puusäleistä ikkunaa emme vielä pitäneet auki, sillä illat olivat vasta lämpenemässä.

Maanantaina olisin voinut vannoa kulkevani kevättä Italiassa. Ilma oli kuiva, asfaltti oli sulanut esiin jään alta, jossain joku leipoi jotain erityistä – sellaista makeaa, Italialle ominaista, tiedättehän. Kaikki tietävät, miltä Italia tuoksuu! Steissin rappusissa ohitseni käveli mies, tönäisi vahingossa ja pyysi ”scusi scusi”. Hän hymyili. Minä hymyilin enemmän. Tutto a posto! Miten sattuikaan, mutta niin pitikin tapahtua. Minä en ole unohtanut Italiaa, eikä Italia ole unohtanut minua. Tapaamme muistella toisiamme etenkin keväisin.

Suomen luetuimman matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.

Osa artikkeleista sisältää kumppanuuslinkkejä; vaikka minä saan niiden kautta tehdyistä tilauksista pienen korvauksen, sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat artikkeleiden tuottamisen jatkossakin.

09/2021

Vaella, kalasta, rakasta

Kaikkein pieninkin päätös muuttaa oman elämän kurssia.

Vaella, kalasta, rakasta on koskettava tarina rakkaudesta, oman polun löytämisestä ja uudesta alusta Pohjois-Norjassa. Lukuisin luontokuvin kuvitettu teos on tositarina kirjailija Monni Himarin elämästä sekä yli kymmenen vuotta kestäneen jatkuvan matkailun aiheuttamasta burnoutista ja siitä toipumisesta.

Lue lisää kirjasta täällä »

Tilaa kirja

Uutiskirje

Miltä kuulostaisi kahvitauko tai pari kuukaudessa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit, reissu- ja retkivinkit sekä helmet arkistojen kätköistä.

Privacy Preference Center