Hornøya – tuhansien merilintujen pesimäsaari Norjan itäisimmässä nurkassa

Hornøya on Varangin niemimaan nurkassa sijaitseva Norjan itäisin saari. Koostaan huolimatta pieni, vain 0,4 neliökilometrin luotomainen kohde on kymmenien tuhansien lintujen koti: merimetsojen, kihujen ja monien muiden lajien, myös lunnien, joiden yhdyskunta on täällä 7 500 paria.

Ihmisasumattomalla saarella Barentsinmerta tuijottaa Vardøn majakka; korkeimmalla kohdalla 65 metriä merenpinnasta se vartioi tiukasti Vardøn eli Vuoreijan kaupungin ympärillä kulkevia meriväyliä.

Saaren länsipuoli kohoaa jyrkästi merestä. Juuri täällä sijaitsevat lintujen pesät, sillä siivekkäät mielivät korkealle, suojaisiin kallionkoloihin ja niiden törmille.

Kalliosaaren itäinen puoli on loivaa ja helppokulkuista. Täältä löydät myös polun Vardøn majakalle. Maisemat ovat uskomattoman kauniit!

Kulkureiteillä on selkeät opasteet; opasteet suojelevat tärkeitä pesimäalueita, joten pysythän merkityllä reitillä.

Melutaso saarella on korvia huumaava, joten jos olet herkkäkorvainen, ota mukaan korvatulpat. Ja varaudu, että linnunkakkaa saattaa sataa niskaan. Tuulitakki on muutoinkin suositeltava, sillä toisinaan täällä puhaltaa kovastikin, ollaanhan Norjan itäisimmällä saarella.

Lintusaaren mekkala on korvia huumaava. Hornøyalla pesii noin 80 000 siivekästä maaliskuulta elokuun puolivälin tietämille. Lunnien lisäksi saarella pääset näkemään niin karimetsoja, merikotkia, pikkukajavia, haahkoja, isokoskeloita etelän- ja pohjankiisloja kuin merikihuja ja tukkakoskeloita, muitakin.

Alla olevasta kartasta näet Varangin niemimaan automatkan kartan sekä Vuoreijan ja sen vieressä sijaitsevan lintusaaren.

Hornøya sijaitsee Barentsinmerellä, noin kilometrin päässä Vardøstä, vain 10 minuutin venematkan päässä Vardøn satamasta. Jo matkalla lintusaarelle saat aavistuksen siitä, mihin olet saapumassa; lintuja on joka puolella, ne liitävät saarelta merelle ruoanhakumatkalle ja taas takaisin kallioille syömään saalistaan.

Hornøya sijaitsee yhtä kaukana pohjoisessa kuin Yhdysvaltojen pohjoisin piste Point Barrow. Samalla se on myös Norjan itäisin piste sekä yksi Euroopan villeimmistä ja äärimmäisimmistä paikoista – ja silti hyvin helposti saavutettavissa.

Ensimmäisellä viikolla (viikko 11), aikavälillä 10.–17. maaliskuuta lauttamatkat tehdään tilauksesta. Voit tiedustella lähtöaikoja ja lippuja Vuoreijan satamasta.

Maaliskuun 17. päivältä alkaen ja loppukauden ajan lautat Hornøyalle lähtevät arkisin klo 9.00, 10.00, 12.00, 14.30 ja 17.15 (viimeinen paluu) sekä viikonloppuisin ja juhlapyhinä klo 10.00, 12.00, 14.30 ja 17.15 (viimeinen paluu).

Liput voit ostaa Vuoreijan satamasta. Kesällä 2025 aikuisille edestakainen lauttamatka maksaa 630 NOK ja alle 16-vuotiaille 315 NOK. Paikan päälle tulee saapua ajoissa eli lippu tulee ostaa 20 minuuttia ennen lähtöä.

Birdingplaces.eu:n pesimätietojen mukaan vuodesta 1983 luonnonsuojelualueena toimineella saarella elää 80 000 merilintua. Saarella on havaittu yli 100 lintulajia, joihin lukeutuvat muun muassa merikotka, pesivä lapinkirvinen ja 15 000 etelänkiisla-paria. Hornøyan ruohoisilla rinteillä ja kallionkielekkeillä pesii yli 7500 lunni-paria.

Täällä pääset näkemään ihan läheltä tuhansia pesiviä merilintuja, kuten ruokin, lunnin, pohjankiislan, karimetson ja pikkukajavan.

Omat lintubongaukset:

• merikotka
• ruokki
• lapinkirvinen
• etelänkiisla
• pohjankiisla
• karimetso
• pikkukajava
• merilokki
• merimetso
• Barentsinmerimetso
• lunni.

Erityiskiitos samaan aikaan saarella vierailleelle pariskunnalle, Päiville ja Maurille. Lintusaarella käynti oli ollut lintuja harrastavan Maurin pitkäaikainen haave, ja hän auttoikin minua tunnistamaan eri lajeja (onhan oma lintuharrastukseni vasta aluillaan). Kotiin päästyäni kävin tarkistamassa ja opiskelemassa lajeista lisää Lintuoppaasta.

Lautan rantautuessa lintusaarelle näkyä ei tahdo uskoa todeksi: saari kuhisee siivekkäitä.

Kymmenet tuhannet linnut eivät myöskään kahvahda kulkijaa, mutta pesiään ne vahtivat tarkasti: kapeaa ja mutkaista rantapolkua kulkiessani kivenkolosta kuuluu häijyä sähinää. Merimetsto-emo kokee minun tulleen liian lähelle sen munia. Jatkan matkaa suosiolla, sillä polun sivuille ei voi astua; lintuja on kaikkialla. Ja tämä on merkitty reitti, joten sitä seurataan.

Eniten jännitin sitä, miten valitsemani objektiivi Canonin f/2.8 70–200mm riittäisi. Pelko oli kuitenkin aivan turha, sillä lunnit ja muut linnut olivat niin lähellä, että polttoväli meinasi käydä turhan ahtaaksi.

Karimetsojen töyhtöt ja lunnien iirikset näki paljaalla silmällä. Uskomatonta.

Olen nähnyt sosiaalisessa mediassa paljon kuvia Hornøyalta, usein niin että julkaistuissa kuvissa näkyy vain yksi lunni. Todellisuudessa sellaista näkyä saa etsiä kauan, sillä linnut seisovat rinta rinnan ja kuikuilevat minua uteliaina.

Ei siis kannata antaa somen hämätä, Hornøya todella on helppo ja mutkaton kohde kuvata lintuja, ihan jo vaikka älypuhelimella.

Lisäksi se on aivan surkea lentoonlähtijä. Meressä pyristelevä lintu on varsin hullunkurinen näky. Sille olisi varmasti helpointa ratsastaa hetki aallonharjalla ja hypätä siitä ilmaan.

Lunnin epämusikaalista ääntä voisi kuvailla kuorsaavana ja mylvivänä ”orrr” tai ”aaah” tyyppisenä mölyämisenä. Linnun koomisuus ei siis lopu vain sen olemattomiin lentotaitoihin.

Onneksi se sentään on loistava sukeltaja.

Ruokkien heimoon kuuluva pieni ja kaunis lintu, Lunni (Fratercula arctica), on helppo tunnistaa typäkästä vartalosta ja värikkäästä nokasta. Hieman surumielinen katse saa lunnin näyttämään todella suloiselta, ja linnun ikuistaminen valokuvaan onkin monien Pohjois-Norjan kävijöiden haaveissa.

Lunni elää suurissa laumoissa ja pesii kallioiden halkeamissa ja koloissa. Populaatiot ovat tänä päivänä onneksi kasvussa, vaikka niitä pyydystettiin 1800-luvulla lihan ja munien vuoksi.

Ehkä et tiennytkään, että lunneja voi myös nähdä Helgelandissa, aivan Pohjois-Norjan etelärajalla sijaitsevalla Lovundin lunnisaarella. Norjan rakastetuin lintu saapuu pesäpuuhiinsa huhtikuun puolivälissä, minkä vuoksi huhtikuun 14. päivää juhlitaan Lunnekommardagenina eli lunnien saapumispäivänä. Pesimäkausi päättyy elokuun lopulla, samoin kuin täällä Varangillakin.

Jyrkästi pystysuoraan kohoava saaren itäpuoli on lintujen reviiriä. Pesät sijaitsevat vieri vieressä. Lintulajit elävät sulassa sovussa keskenään, ne tepastelevat rinta rinnan ja kuikuilevat toisten pyytämien saaliiden perään.

Vaikka olin varma että niin kävisi, en saanut linnunlöröä niskaan. Moinen oli varmasti puhdasta tuuria, sillä ilma on siiveniskuista musta.

Hyvä muistaa: Koirien vieminen saarelle ei ole sallittua. Lisäksi lintujen valtakunnassa vierailevan kaksilahkeisen on syytä pysytellä merkityllä polulla, sillä osa saaresta on rauhoitettua aluetta. Ja jos majakalle vievän polun edessä seisoo stop-merkki, kannattaa varmistaa turisti-infosta, saako majakalla vierailla. Voit varmistaa asian soittamalla majakkamestarille numeroon: 901 79 585.

Lintusaarella vieraillessaan kannattaa seurata kiemuraista kinttupolkua, joka johdattaa sinut kauniille punahattuiselle Vardøn majakalle. Suojelukohteen arvon vuonna 1998 saanut majakka toimii lintututkijoiden residenssinä, mutta jos tahdot ja vapaata on, sinäkin voit yöpyä täällä.

Lue Vardøn majakkatarina täältä »