Koznan Mountain Village | Northern Cyprus

Kuinka pitkän matkan on ehtinyt kulkea ja kuinka isoksi tytöksi on kuluneen vuoden aikana kasvanut. Väitän tien olleen monessakin kohtaa aiempaa pidempi ja kivisempi, mutta ainakin henkistä pääomaa, kokemusta ja itsevarmuutta löytyy enemmän kuin ennen.

Savolaisiin sukujuuriini kuuluu rempseästä luonteesta huolimatta suomalaisille tuttu tunnetila: Vanha ystäväni melankolia on käynyt kylässä. Hyvä niin, sillä osaan kyllä puntaroida asioita pitkään ja hartaasti. Innostun helposti, tottakai, mutta ne isommat päätökset vaativat välillä paljonkin aikaa sisäänpäinkääntyneeltä rapunaiselta. Minä en myöskään unohda.

Koznan Mountain Village | Northern Cyprus

En ehkä pitänyt New Yorkista siksi, etten löytänyt sieltä sitä tietynlaista rosoisuutta, aitoutta tai ehkä jopa jo pitkän aikaa ja tiedostamatta etsimääni seesteisyyttä.

Olisi moukkamaista väittää, että New York olisi mitään edellä mainituista. Tai että sen edes pitäisi olla  mitään edellä mainituista, sillä onhan New York täysin omaa luokkaansa. Olisi kai moukkamaista sanoa etten pitänyt kaupungista, mutta en pitänyt kaupungista. Minua tuo ääripäisyyksien kaupunki ja mahdottoman hienosti maailman pääkaupungiksi nimetty paikka suurimmaksi osaksi vain ahdisti.

Koznan Mountain Village | Northern Cyprus

Kun mietin konseptia tai käsitettä onnellisuus, assosioin mielikuvat lähimpiin ystäviini, perheeseeni, oman kesämökin rantaan, nuotioonkin. Korttipeleihin ja grillimakkaraan. Nilkkoihin yltävään matalaan rantaveteen, hienoon hiekkaan joka puristuu varpaiden välistä. Järviin, veneilyyn ja kalastukseen. Värikkäiden vieheiden ihasteluun isän kalapakista, vaikka ne ovatkin juuri niitä vieheitä millä ei ikinä saa mitään. Hetkiin, jolloin ei tarvitse tehdä yhtään mitään, ja hetkiin, jolloin voi vaan olla. Onnellinen.

Matkailijaprofiilini on muuttunut, takkiin on tuivertanut ja tarttunut asioita, ja on takki kääntynytkin. Suurkaupunkien sykkeestä toki löytää etsimättäkin oman viehätyksensä: sateessa hehkuvat neonvalot saavat kaiken näyttämään hieman kauniimmalta, höyryävä katukoju vetää puoleensa, ihmismassat lämmittävät illalla ja säntäilevät lomailevan turistin ympärillä päiväsaikaan. Tahtoisin Japaniin ja vaikka Pariisiin, haluaisin ihmetellä täyteen tunkeutuneita metroja. Ei minua haittaa, vaikka kuumuus nostaa hien otsalle.

Minä ihan tosissani luulin tuon maailman pääkaupungin olevan se the thing – etappi, mitä olen vuodet odottanut, mutta eihän se ollut.

Koznan Mountain Village | Northern Cyprus

Valtavaa pettymystä en ole pystynyt vielä sivuuttamaan, mielessäni olen pohtinut paljon. Olen kyseenalaistanut itseni reissaajana, ajatuksistani puhumattakaan. Olen ihmetellyt tuntemuksiani. Koettanut löytää jotain yhtäläisyyttä niiden välillä, jotka hehkuttavat Nykiä silmät kiiltäen, rintakehä innosta väristen, innoissaan ja onnellisina. Ei tunnu tutulta.

Aloin väistämättä käymään läpi aiempia reissujani ja miettimään sitä, mikä minut sitten ihan oikeasti tekee onnelliseksi. Millainen on onnistunut reissu?

Perugian Torre Poggion maatila ja sieltä aukeavat Toscanan vehreät kukkulat, singaporelaisen kundin himasta löytyvä peranakalaisesta kulttuurista kertova museo, vaellusretki Norjan Preikestolenille vaikka sää oli aivan paska, ystävien kanssa Via Balticaa pitkin taitettu raod trip Riikaan huolimatta siitä, että auton sisälämpötila nauliintui 34 asteeseen. Ja se eräs kesäinen retki tyhjään Karhusaareen, unohtamatta myöskin Helsinkiin ja kovin erämaahenkisiin maisemiin sijoittunutta lauantaita tai Pohjois-Kyproksen Kozanin vuoristokylää, jonka asukkaiden ystävällisyys puristaa rintakehää hyvällä tavalla. Siinä muutama esimerkki noin alkuun.

Koznan Mountain Village | Northern Cyprus

Harrastin pienenä samoilua kesämökin mäntymetsissä, se taitaa naurattaa vanhempiani vieläkin. Nakkasin nohevana korkeavartiset kengät jalkaan, monesti pelkät lenkkarit riittivät. Maasta löysin kepin toiseen käteen, ihan kuten Nuuskamuikkusellakin. Painelin lähimaastossa pitkät tovit, mutta en koskaan kovin kaukana mökistä, sillä aina minua vähän pelotti. Tai jännitti liikaa.

Se pikkulikka on näemmä päättänyt tulla esiin uudelleen, johan tässä on yritetty muuta kai hetkeksi ja omiksi tarpeiksi. Toisin sanoen: Minut tekee onnelliseksi luonto, retkeily, termospullon pakkaaminen reppuun ja paikat, joissa ei tarvitse kiirehtiä eikä murehtia. Pienet mestat, autenttiset ravintolat ilman neonkylttejä, kahvi kahvina eikä SB:n leimalla varustettuna.

Voin hyvillä mielin kiittää tuota maailmamme pääkaupunkia silmieni avaamisesta, itseeni ja omiin tuntoihini menemisestä. Jos Nyki ei noussut suosikkilistalleni, se ainakin ravisteli minua enemmän kuin mikään kaupunki aiemmin. Pääsette kyllä lukemaan aiheesta lisää tuonnempana.

Koznan Mountain Village | Northern Cyprus

Tässä siis muutamia kuvia Pohjois-Kyproksella sijaitsevasta omavaraisesta, 400 hengen Kozanin vuoristokylästä, jonka ainoa ja pieni leipomo leipoo päivässä vain 50 leipää. Juustot ja johanneksenleipäpuumehu valmistetaan kotona, sitruunat kasvavat pulleina ja keltaisina tienvarsilla. Ostin Matiakselle tuliaisiksi kylässä valmistettua ja pullotettua oliiviöljyä, ja söin maailman makeimman viikunan siitä kaktuksen hedelmästä puhumattakaan. Ihastelin villivuohia, ja olin koko matkan pressiryhmän viimeinen: minulla ei ollut kiire, ja vuoristokylässä oli mielettömän paljon kuvattavaa.

Leppoistaa Instagram Travel Thursdayta kaikille lukijoille!

6.-8.3.2020, ROVANIEMI

Luovan kirjoittamisen kurssi

Lue lisää

Tee tunnelmallisia kuvia Lightroom Presettien avulla

Tutustu

Privacy Preference Center