Kiivetä nyt tuolle lättäpäälle, “kääpää” tarkoittavasta pohjoissaamelaisesta sanasta nimensä saaneelle Saana-tunturille.
Nousta nyt noihin maisemiin, Ruotsin ja Norjan maalta tänne Käsivarren Lappiin yltäville ylängöille pitämään hengitystään Kölivuoriston komeudelle tai Skandinavian tuntureille, tuonne kummalliselle mutta majesteettiselle ylityöntölaatalle saakka. Saanalle.
Tunturille, joka päivää pyhyytensä 400 miljoonan vuoden taakse, jolloin joskus tulivat myös Yliperää asuttaneet jättiläiset.
Ovat kai naiset kautta aikain rakastuneet renttuihin sillä jättiläisistä jöröin, Saana, meni ja mieltyi neidoista ihanimpaan eli Mallaan, eikä aikaakaan kun vei tämän vihittäväksi vaimokseen viisaan tietäjä Paraksen luo.
Vaan onnesta ollaan tapeltu aina.
Kera pahansuopien pohjanakkojen lähti morsionryöstömatkalle katkeruudestaan musta Ruotsin Pältsa. Vihkimisen keskeyttänyt hyinen pohjoistuuli toi mukanaan jäämassat, jotka täyttivät tienoon. Hätääntynyt Saana kiidätti morsionsa Malla-äidin syliin liian myöhään – jaloistaan jätti ikijää nuoret rakastavaiset niille paikoilleen muuttaen molemmat tuntureiksi.
Ja vielä tänäkin päivänä pohjoistuulen puhaltaessa itkee sulhasensa Saana.
Eikä Malla-morsion kyyneleistä virtaava Kilpisjärvi kuivu koskaan.
Saanan huipulle ei ole matka eikä mikään, neljä kilometriä suuntaansa ja yli 700 askelmaa.
Sen kävelivät kanssamme monenlaiset matkaajat nuorista aikuisiin, joista vanhimmat olivat kiivenneet tänne ensimmäisen kerran jo vuosikymmenet sitten. Oli kuulemma aika verestää muistoja, jotka taas oli kullannut aika.
Vaan ei se nousu niin jyrkkä ollut, kunhan kiusoittelivat meitä huipulle haikailevia. Ja löytyyhän matkan varrelta muutama mukava näköalatasanne, jolla voi hetken hengähtää ja ihailla Mallan luonnonpuiston maisemia. Niistä kirjoitti kauniisti myös retkiystäväni Jonna.
Mallan luonnonpuisto
Enontekiön Kilpisjärvellä, Käsivarren Lapin kaukaisimmassa kolkassa Skandien vuoriston kupeessa sijaitseva Suomen vanhin suojelualue, Mallan luonnonpuisto, perustetiin alkuperäisen tunturiluonnon suojelemiseksi sekä alueen tieteellisten tutkimusten tarpeisiin.
Mallan tunturiryhmä rauhoitettiin ensimmäisen kerran jo Venäjän vallan aikaan vuonna 1916, ja luonnonpuiston tittelin alue sai itsenäistyneen Suomen alkutaipaleella vuonna 1938.
Vaan kun tuntureita aina huiputetaan, niin huiputti Saana tällä kertaa meitä: patikkamatkaa taitettiin valehuippu toisensa jälkeen sellaisessa tuulessa, että hetken jo mietin, mahtoivatko pahansuovat pohjanakat olla jälleen jossain lähistöllä. Vai oliko pohjoistuulella jotain muuta mielessään, tuohduttiko sitä talven tulo?
Vai kokeilikohan vaan vanhoista ikävissään vauhdittaa tämän vaeltajatytön askelta kohti etelätuulten turviin jäänyttä miestään.

Kilpisjärvi retkeilykohteena
Voit tutustua Kilpijärven polkuihin alueen omilla verkkosivuilla sekä yleisesti Käsivarren alueen reitteihin Luontoon.fi-sivustolla. Lisätietoa alueen luonnosta ja historiasta löydät myös Saanan Luonnon Ystävät ry:n sivustolta.
Lapin lumoon noin ylipäätään suositan tutustumaan Kittilässä asuvan ystäväni Jonnan iki-ihanan ja kuvauksellisen blogin kautta.
LISÄÄ SAMASTA AIHEESTA
Tee tunnelmallisia kuvia Lightroom Presettien avulla
8 Comments
Add comment Cancel reply
This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.
Kyllä nyt tuli tuulahdus Lappia työpöydälle. Aivan mahtavia valokuvia!
Saanan ja Mallan tarina on niin haikea.
Kiitos Laura! <3
Nämä värit! <3
<3
Kiitos muistoista Lapin maahan!
Kiitos kommentistasi, Sinikka!
[…] Tuo kaima kuomaseni onkin vekkuli veitikka. Tästä Kaukokaipuun Nellan jutusta voit lukea, kuinka Saana huiputtikin huiputtajia. […]
[…] kuoret, sillä täältä saa upeita vedenalaiskuvia! SAANA, KILPISJÄRVI. Yksi Suomen lumoavimmista luontokohteista, jonne tein upean ruskaretken muutama vuosi sitten. Harkitsen vakavasti ajavani tätä kautta […]