Kuka keksi nimetä Kuun meret – ja vieläpä niin kauniisti?
Sana meri, latinaksi mare, on peräisin historian tähtitieteilijöiltä, jotka olettivat Kuun pinnalla näkyvien tummien alueiden olevan meriä tai järviä. Todellisuudessa ne kuitenkin ovat valoa vähemmän heijastavia laaksoja, jotka jäävät kirkkaiden ylänköjen varjoon.
Kuun “meriä” alettii nimetä 1600-luvulla – aikana, jolloin tummia alueita luultiin vesialueiksi. Mielivaltaisesti valitut nimet ovat pitkälti Puolan Gdanskista kotoisin olleen raatimies Johannes Haveliuksen (1611–1687) keksimiä ja ne ovat säilyneet muuttumattomina näihin päiviin asti. Sittemmin vain Kansainvälinen tähtitieteen unioni (International Astronomical Union) on saanut oikeuden avaruuden kohteiden nimeämiseen, mutta tekee valinnat kuitenkin aina jäsentensä ehdotusten pohjalta.
Luonnonilmiöiden ja mielentilojen mukaan nimetyistä meristä Kuun pimeällä puolella sijaitsevat Nerokkuuden meri (Mare Ingenii) ja Moskovan meri (Mare Moscoviense). Moskova-nimi hyväksyttiin, koska Moskovan katsottiin olevan “mielen tila”.
Sen sijaan merissä olevat lahdet on nimetty Sinus-etuliitteellä. Näistä esimerkiksi Sinus Iridum tarkoittaa suomeksi Sateenkaarten lahtea.
Sateita, kosteutta, myrskyjä, käärmeitä ja hedelmällisyyttä
Kuusta löytyvät muun muassa Oceanus Procellarum (Myrskyjen valtameri), Mare Anguis (Käärmeitten meri), Mare Crisium (Vaarojen meri), Mare Fecundatatis (Hedelmällisyyden meri), Mare Frigoris (Kylmyyden meri), Mare Humorum (Kosteuden meri), Mare Imbrium (Sateiden meri), Mare Nubium (Pilvien meri), Mare Serenitatis (Hiljaisuuden meri), Mare Spumans (Vaahdon meri), Mare Tranquillitatis (Rauhallisuuden meri), Mare Undarum (Aaltojen meri) ja Mare Vaporum (Höyryjen meri).
Myös Kuun järvet on nimetty kauniisti. Niitä ovat esimerkiksi Lacus Bonitatis (Hyvyyden järvi),
Lacus Excellentiae (Erinomaisuuden järvi), Lacus Felicitatis (Onnellisuuden järvi) ja Lacus Gaudii (Ilon järvi).
Edellisessä kirjoituksessani Miten meri voisi koskaan unohtaa? avataan hieman Maan pinnalta löytyvien Tyynenmeren, Atlantin ja Barentsinmeren historiaa. En silti voi olla ajattelematta, millä muulla tavoin esimeriksi Välimeri oltaisiin voitu nimetä.
Kuu on aina kuu, kuten kaikki vähintään kilometrien kokoiset kappaleet, jotka kiertävät jotakin planeettaa. Maa eli Tellus voisi sen sijaan olla Meri, kuten englantilainen tieteiskirjailija ja keksijä Arthur C. Clarke (1917–2008) on todennut:
“How inappropriate to call this planet Earth when it is quite clearly Ocean.”
Mikäli avaruusmatkailu on tulevaisuudessa mahdollista, lähtisitkö sinä tutkimaan Kuun maisemia?
Talviretkeilijän opas
Talviretkeilijän opas tarjoaa Jouni Laaksosen vuosikymmenien kokemukseen perustuvat vinkit helpoista päivä- ja perheretkistä vaativiin talvivaelluksiin. Näillä ohjeilla nuotio syttyy lumihangenkin keskellä ja telttailu on turvallista myös silloin, kun mittari on miinuksella.
Uutta vuoteen 2023
Haaveiletko retkeilytoimittajan ammatista?
Aloita vuosi 2023 inspiroitumalla luonnosta ja lähde sanojentäyteiselle neulaspolulle kohti luontokirjoittajan unelmiasi! Eräkirjailija, retkeilytoimittaja ja luontokuvaaja Monni Himarin verkkokurssi soveltuu kaikille, jotka haluavat syventää luonnon kuvailua ja maalata sanat maisemiksi.
UUTISKIRJE
KAUKOKAIPUU-matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.
Näillä preseteillä käsittelen kaikki blogin valokuvat.
Olen nuorempana ollut valtavan kiinnostunut avaruudesta ja kyllä se edelleenkin minua kiehtoo, vaikka en enää juurikaan aiheesta lue. Ilman muuta lähtisin tutkimaan kuun maisemia, jos se olisi mahdollista. En kuitenkaan usko, että se meidän elinaikana tulisi olemaan mahdollista, ainakaan järkevään hintaan.
Avaruuteen en taida päätyä, mutta tämän kirjoitettuasi saattaisit päätyä katsomaan Apple TV:n sarjaa For all Mankind. Meistä se on ollut kiehtova “vaihtoehtokuvaus” Kuun valloittamisesta (ehkä muustakin, mutta olemme vasta katsoneet puolen tusinaa jaksoa). Siinä hypellään ihan kiitettävästi avaruuspuvuissa noiden merien pinnalla (tai siis tietysti oikeasti studiossa, mutta silti)!
Mielenkiintoista, en ole näitä nimiä kuullut aiemmin. Mieheni on kovin kiinnostunut avaruudesta, itse en ihan niin kovasti mutta jollain tapaa kyllä. 🙂 Avaruusmatkaa olen aina ajatellut sillä periaatteella, että jos sen tekisin, niin sitten vasta “viimeisenä reissuna”, eli ihan heti en lähtisi tältä istumalta into piukeena vaikka mahdollista olisi. Mutta koskaanhan ei saa sanoa ei koskaan, joten eihän sitä tiedä. Monia scifi leffoja katselleena odotukset saattaisi olla vähintäänkin mielenkiintoisella tasolla 😀 Kyllä se avaruus vaan silti kiehtova asia on!
Miten runollisen kauniita nimiä, totta tosiaan. Miksiköhän Maassa ei ole mitään nimetty näin kauniisti? En ole koskaan ajatellut, että haluaisin matkustaa avaruuteen, mutta olisihan se aika mieletöntä päästä ottamaan kuvia avaruudesta käsin.
Kiva postaus jälleen kerran 🙂 Mua on Mikon tavoin jo lapsena kiinnostanut avaruus, ja ehdottomasti lähtisin Kuuhun reissuun, jos sellainen tilaisuus tulis joskus. Haluaisin myös kokea painottomuuden tunteen. Se onkin helpommin toteutettavissa, kun onhan niitä zero gravity -lentojakin tarjolla vähän edullisempaan hintaan, kuin avaruusmatkoja.
Voi, miten kauniita nimiä. En tiedä, uskaltaisinko lähteä avaruusseikkailulle. Ehkä jos se olisi jokin päivä yhtä turvallista kuin lentomatkustaminen ja hinta ei ylittäisi sanotaanko nyt vaikka kymppitonnia.
Olen lapsesta ja nuoresta asti ollut kiinnostunut avaruudesta, tähdistä, mustista aukoista ja planeetoista. Kiinnostus on aikuisena jäänyt jotenkin hautuvaksi, mutta on se siellä jossain…