Lähtövalmiina

Etelän lehdoissa puut vihertävät hiirenkorvilla kevätkasvien kukkiessa. En muista, olisinko koskaan pääsiäisenä kuvannut leskenlehtiä t-paidassa ja verkkarin puntit käärittyinä polven korkeudelle, ottanut aurinkoa kesämökin terassilla ja veneillyt tunteja torkkuen tovin jos toisenkin kesken kalastamisen pisamia poskipäille keräten, kaskennut ilta-auringossa rantaheinikkoa ja palkinnut itseäni kylmällä oluella ennen saunaa, joka lämmitettiin Antin veistämillä kiehisillä.

Keltainen jos mikä on kevään väri, mutta syystä tai toisesta en ennen pitänyt liioin keltaisesta saati keväästä. Sitten Italia muutti kaiken. ”Keltainen ei sovi minulle”, muistan myös tokaisseeni ja muistan kyllä kulkeneeni kyseissä värissä lähes päivittäin viime kesän Amerikan reissulla. Huomaan myös ihastuvani Suomineitoon koko ajan enemmän – etenkin nyt keväällä.

Scandinavian Music Group tiesi sen jo paljon ennen minua: ”Haluan rakastaa kerran tyttöä.”

Lasimaljakkoon poimittu sekalainen kimppu pensaiden ja puiden talviunilta heräileviä oksia toivotti suomiretkeilijät tervetulleeksi, kun kotimaan Helsinki-Kokemäki-Hauho-Hämeenlinna -road trip oli tullut päätökseensä. Vaan kauaa ei tarvitse paikallaan huilata, sillä ensi viikolla lähdetään Berliiniin, sitten Puolan Gdanskiin ja pian ollaankin Finnlinesin kyydissä kohti Travemündea ja Lyypekkiä – Itämeren vastarannan satamakaupunkia, josta kuukauden mittainen Euroopan road trip alkaa.

Olen lähtövalmis, muutosvalmis, ja mieleni levännyt ja onnellinen, elämä painokkaasti raiteillaan. Höyryjunan kyydissä, joka puskee viheltäen kohti hienoja kohtaamisia, mielenkiintoisia yhteistyökuvioita ja mahdollisuuksia. Jännittää, ihan pirusti. Ja pirun hyvästi.

PS. Kiitos, että sain jakaa pääsiäisen myös teidän kanssanne: jaoitte Instagramiin aivan upeita #suomiretki-kuvia!