Like every Atlas, this one is the result of a journey of discovery

Onni syntyy arjen pienistä iloista, vaikkapa uudesta Moleskinen taskukokoisesta ja mustakantisesta kalenterista sekä samana iltana maahan leijuneista ensihiutaleista. Aina aika ajoin ja itseasiassa kovin usein elämä näyttää niitä hektisiä puoliaan, jotka ovat toki tervetulleita mutta jotka kuittaisin mieluummin kuumalla kupillisella glögiä ja päämääräämättömällä haahuilulla Helsingin keskustassa kera ystävän. Mietin Marialle ääneen kirjakaupan olevan varmasti mainio treffipaikka, joskin olisin itse kyllä melko huonoa seuraa saadessa katsettani tuskin irti esimerkiksi sellaisista kansiteksteistä, kuten Tibet, An Inner Journey tai Walking Home From Mongolia, siitä Valo merellä – Suomen majakat 1753–1906 -teoksesta puhumattakaan.

Onneksi sinkoilusta toinen toistaan kiinnostavimpien kansien välillä ei tarvitse välittää, sillä treffiseurana toimi toinen yhtä fanaattinen kirjoja rakastava tyttö ja yksi parhaista ystävistäni, jonka kanssa voi jakaa niin kansikuva- kuin karttafiilistelyt. Oikeastaan kutsun Mariaa edelleen kartturiksi ja vanhempani siksi vastuulliseksi ystäväksi, joka saattoi meidät vuosientakaisella Itä-Euroopan InterRaililla oikeisiin osoitteisiin ja vieläpä takaisin kotiin. Minä sen sijaan hukkasin sen ainoa osoitelapun, jonka sain säilytettäväkseni.

Kuten tiedätte, pyrin enemmin tavaroista eroon kuin säilyttämään niitä, mutta nähdessäni tämän taskukokoisen ja värikomboltaan täydellisen Pocket Atlas of Remote Islands -opuksen en voinut itselleni  mitään.

“Born on the wrong side of the Berlin Wall, as a child Judith Schalansky could travel only through the pages of an atlas. Now she has created her own, taking us across the oceans of the world to fifty remote islands. Perfect maps jostle with cryptic tales from the islands, full of rare animals and lost explorers, marooned slaves and lonely scientists, mutinous sailors and forgotten castaways.”