On kaupunkeja, jotka jättävät ihmiseen pysyvän jäljen. Tai haavan, jonka repii auki kerta toisensa jälkeen vain sen takia, että polte leviäisi pitkin kehoa kuin kuume tai tauti tai hullunkurinen hyvänolon tunne siitä, että se kaupunki piti nähdä ja kokea juuri niin vaikeana, rajuna ja ronskina, kuin se sinua koettelikin.

Sillä sen lisäksi, että Makedonia tyhjensi vatsani, se myös varasti sydämeni. Vähän kuin tämä yksi, joka oli aamulla sitä mieltä, että pitäisikö se hammasharja nyt vaan jättää tänne.

Oliko aiemman kirjoitukseni viimeinen kuva enne? Muutimme nimittäin viikko sitten yhteen Markon kanssa, jonka kissa tuntui seuraavan minua maailmalle siihen saakka.

Kai hän vain halusi vahtia, että tulen turvallisesti kotiin, sillä onhan syleissä eroja.


[tg_button href=”https://kaukokaipuumatkablogi.net/vihalla-raivolla-lammolla-kaiholla/” color=”” bg_color=”#f2d727″ text_color=””]Makedonian muistoihin »
[/tg_button]


Untitled

Makedonia-58

6.-8.3.2020, ROVANIEMI

Luovan kirjoittamisen kurssi

Lue lisää

Tee tunnelmallisia kuvia Lightroom Presettien avulla

Tutustu

Privacy Preference Center