Valokuvaus - FEINMESS DRESDEN "Bonotar"

Isä yllätti jouluna sellaisella paketilla, josta en osannut edes unelmoida.

Se tuoksui vanhalta nahalta, sai mielikuvituksen laukkaamaan, sormepäät koskettelemaan varovasti metallista pintaa. Silmät tarttuivat pieniin valkoisiin kirjaimiin: FEINMESS DRESDEN “Bonotar” 1:4,5 f=10,5 cm V.

Tämä ukilleni kuulunut 1950-luvulla julkaistu saksalainen Belfocan paljettikamera on täydessä terässään, ja 120 mm filmiä myydään vielä tänäkin päivänä. Arvanette, mikä on seuraava tilaukseni. Feinmess on tiedettävästi valmistanut vain kahta Belfocaan istuvaa linssimallia, jotka ovat tuo kuvissakin esiintyvä 105/4.5 sekä sisarensa 105/6.3. Niiden suunnittelijana toimi Claus Lieberwirth.

Etsin aukeaa ja sulkeutuu kameran päältä, sen läpi siis tihrustetaan paperikuvan maisema. En ole vielä koskaan päässyt testaamaan moista tapaa, mutta mikä olisikaan parempi teema tälle uudelle alkaneelle vuodelle kuin kuvata entistä enemmän filmille. Uusin kujein, vanhoin tavoin.

Julkaisin tänne blogin puolelle jo aiemmin sukuni vanhoja filmikuvia, joiden päätähtenä toimi isäni. Tällä kertaa pääsette näkemään muutamia valittuja paloja tällä kyseisellä kameralla sekä ukkini, mummini ja todennäköisesti ukkini isän taltioimina.

Tuossa yhdessä kuvassa nimittäin vietetään isäni ristiäisiä.





Taitaa joku Hämeenlinnankin sieltä tunnistaa, samoin Aulangon näkötornista avautuvan maiseman ja Lusikkaniemen.

Ja tuo kuvien komea kaveri on arvatenkin ukkini, jota on kauhea ikävä, ja joka tapasi pelata shakkia ei yhtä tai kahta vaan neljää miestä vastaan.