Aasian kolkutellessa ovella ajattelin hieman puunata blogikotia. Vaikka olen julkaissut Kaukokaipuussa sekalaisen määrän juttuja jo vuodesta 2008, miellän matkabloggaamisen alkaneen vasta marraskuussa 2010: siirryin tuolloin Rantapallon alustalle ja tein tammikuussa 2011 ensimmäisen reppureissuni Aasiaan.
Kuukausi Kaakkois-Aasiassa kului kahta poikkeusta lukuunottamatta täysin vailla interwebbiä. Krabi Townissa pääsin sentään lataaman kotiväelle kuvan kaupungin laitamilla kohoavista ketunnokkavuorista elikkäs tötterötisseistä, mutta Phanganilla verkko oli yhtä laiska kuin tunnelma saaren yllä: sähköposti lähti matkaan nikotellen ja vain ilman kuvia. Käytössä eivät luonnollisesti olleet myöskään Twitter saati Instagram, joka oli vielä vallan tuore ja vasta muutaman kuukauden ikäinen mobiilisovellus.
Blogin vielä etsiessä itseään ei siis liene ihme, että juttuarkistosta löytyi vain kourallinen muutamalla kuvalla varustettuja postauksia, jotka tuuttasin äsken piiloon odottamaan parempia sisältöjä. Tarinoita nimittäin riittää kerrottavaksi tuoltakin kulmalta Tellusta niistä kymmenistä valokuvista puhumattakaan, jotka eivät vielä koskaan ole näyttäytyneet tässä matkablogissa.
Mutta eihän hyvää koskaan odota liian kauan.
Ja enhän minä koskaan ole ollut kronologisen kerronnan mestari.
Näissä kuvissa ollaan matkalla Hua Hinistä Bangkokiin. Ennen Thaimaan pääkaupungiksi paisumistaan sen paikalla oli pikkuinen kauppakeskus ja satama. Aluetta kutsuttiin nimellä Bang Makok, Villien oliivipuiden kylä. Wikipedia tietää kertoa, että Bangkok eli thaiksi Krung Thep on vain lyhennys hervottomasta seremonianimestä, joka kuuluu:
Krung Thep Mahanakhon Amon Rattanakosin Mahinthara Ayuthaya Mahadilok Phop Noppharat Ratchathani Burirom Udomratchaniwet Mahasathan Amon Piman Awatan Sathit Sakkathattiya Witsanukam Prasit.
Kääntyen suomen kielellä:
Enkelten kaupunki, mahtava kaupunki, Smaragdibuddhan asuinsija, jumalan valloittamaton kaupunki Indra, maailman pääkaupunki, jolle on suotu yhdeksän arvokasta jalokiveä, onnellinen kaupunki, Kuninkaallisen Palatsin runsaus, joka muistuttaa taivaallista majaa, jossa hallitsee uudelleensyntynyt jumala, Indran antama ja Vishnukarnin rakentama kaupunki.
Tässä siis muutamia valokuvia kaivettuina naftaliinista.
Olette nähneet niistä aiemmin vain yhden.
Suomen luetuimman matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.
Osa artikkeleista sisältää kumppanuuslinkkejä; vaikka minä saan niiden kautta tehdyistä tilauksista pienen korvauksen, sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat artikkeleiden tuottamisen jatkossakin.
09/2021
Vaella, kalasta, rakasta
Kaikkein pieninkin päätös muuttaa oman elämän kurssia.
Vaella, kalasta, rakasta on koskettava tarina rakkaudesta, oman polun löytämisestä ja uudesta alusta Pohjois-Norjassa. Lukuisin luontokuvin kuvitettu teos on tositarina kirjailija Monni Himarin elämästä sekä yli kymmenen vuotta kestäneen jatkuvan matkailun aiheuttamasta burnoutista ja siitä toipumisesta.
Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko tai pari kuukaudessa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit, reissu- ja retkivinkit sekä helmet arkistojen kätköistä.
Minä en ollut nähnyt ensimmäistäkään näistä kuvista, mutta Bangkokin olen kyllä nähnyt. On se melkoinen sekamelska 😀 Tipahdin tuolle kissakuvalle 😀 Tämä bloggauksen parhaista puolista on mielestäni juuri se, että tulee paljon perusteellisemmin muisteltua vanhojakin matkoja, kun niistäkin silloin tällöin kirjoittelee.