Pääpisteenä pohjoinen
Kuinka moni nelos-, vitos- tai kutosluokka polkee tänä päivänä yli 20 km pyörämatkoja leirikoulua viettämään?
Tuskin moni, mutta niin meillä tehtiin. Ja muistan aina, kuinka opettajani Jyrki kerran tuumasi, kun olin pieni ja hintelä ja hento ja aivan väsynyt, että: “Kyllä se mäki velkansa maksaa.”
Ja niin tottavie on maksanutkin. Jos vuosi sitten vietin elämäni hirveimpiä hetkiä, vaikkei siihen kuulunut mitään sen kummempaa dramatiikkaa vaan aivan järjettömän kovia kasvukipuja, on elämä antanut vaihteeksi anteeksi. Tai ainakin aikalisän.
Tämä kuluva kuu on ollut onnenmoinen.
Viime vuoden paras reissu on helppo todeta, se oli viisikkovaellus Varanginvuonolle, Barentsinmeren rannalle. Tämän vuoden paras asia on ollut se, että ollaan mietitty reissun uusimista joko Pohjois-Ruotsiin tai Lofooteille.
Vuoden 2016 pääpisteenä näyttää siis olevan pohjoinen, kuten meinasi olla viimekin vuonna, sillä lähden parin viikon päästä valassafarille Tromssaan. Norja kutsuu myös maaliskuussa, sillä varasin meille pöydän Oslosta.
Viisikkovaelluksen kovin vastustaja lienee kuitenkin heinä-elokuun vaihteessa odottava seikkailu minnekäs muualle kuin Pohjoiselle jäämerelle. Huippuvuorille.
Sen kunniaksi muutamia Norjan kuvia, joista osaa ette ole vielä nähneetkään. Tarinoista niiden takaa pääsette lukemaan pian.
Ihan en ole varma, mitä Arto tuossa tekee.
Suomen luetuimman matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.
Ennakkotilaa: Vaella, kalasta, rakasta — Omaa polkua etsimässä
"Minä rakastan merta; sen äärettömyyttä, ja salaisuuksia, jotka luonto on pystynyt säilyttämään itsellään. Kaikuja, jotka kumisten kantautuvat kilometrien syvyyksistä. Sitä, miten rannan hienolla hiekalla ja simpukkamurskalla kävellessään voi palata hetkeksi elämän alkukodin ääreen – sinne, mistä kaikki on syntynyt."
Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit, reissu- ja retkivinkit sekä helmet arkistojen kätköistä.
Voi noita ihania Lapin kuvia ja hieno taimen. Mukava huomata, että joku muukin nainen tykkää kalastuksesta. Tai itse tykkään siitä koko paketista: luonto, hiljaisuus, luomuruuan pyynti ja valmistus, nuotiotulilla istuskelu… Paluuta aitojen ja yksinkertaisten elämän perusasioiden pariin. Kovasti odottelen ensi kesää ja uusia kalamatkoja Lappiin. Terveisin nimimerkki taimen 3,8 kiloa 🙂
Voi että, ihanaa että juuri sinä kommentoit tänne! Ei meitä kalamimmejä koskaan liikaa ole – varsinkaan täällä blogimaailmassa. Sulla on kyllä ihan mahtavan kokoinen taimen napattuna, omat pysyvät kyllä tiukasti alle kilon, kun tuolla pohjoisessa olivat kaikki aika kääpiötä. Mutta hyvältä maistui silti! Onnea vonkaleesta 🙂
Voi Nella mitkä suunnitelmat! Meillä taitaa olla retkikohteiden suhteen joku henkinen yhteys 🙂 Me nimittäin aiotaan kesällä lähteä Varangin vuonolle vähän katselemaan ja ottaa ehkä kalavermeetki matkaan. Huippuvuoret ei ole ollenkaan pois suljettu vaihtoehto kesälomalle tällekään vuodelle ja Islantikin pitää vielä ottaa mukaan suunnitelmiin. Pohjoinen <3 Vielä kun tästä pääsisi vaikka Kanadaan.
Ootan jo miten runollisia kuvia voi Huippiksilta saada. Sie jos kuka onnistut taltioimaan sieltä taikaa.
Meillä selkeästi on! 🙂 Varanginvuono on ihana paikka, sinne vaan! Ja kalaromppeet ehdottomasti mukaan.
Kiitos ihanasta kommentista <3
Pakko sanoa, että nyt vähän kadehdituttaa. Hyvällä tavalla vaan! Upeita reissuja ja seikkailuja sinulla tiedossa. Niistä on aina mukava lukea.
Hyvää reissuvuotta 2016!
Kiitos Janna, ei muuta kuin reissuun vaan! Mitä parhaimpia seikkailuja myös sinulle. 🙂