Kyllä me vielä joskus törmätään jossain. Jos ei Färsaarilla, Huippuvuorilla tai Kaukasuksen jäisillä rinteillä, niin täällä jossain, missä lähikuppilan tarjoilijat tuntevat asiakkaat nimeltä ja me tunnemme parhaat kantarellipaikat ja puut, joihin on hyvä ripustaa riippumatto.

Olen aina toivonut, että minulla olisi ajatusmaailmaltasi ja hengeltäsi kaltainen ystävä. 🙂

Eihän tähän ole yhtään mitään lisättävää.

Muistankin lukeneeni tuosta sun kamppeiden karsimisprojektistasi. Vaikka mä olen kehittänyt kevyesti matkustamisesta melkein oman taiteenlajin, niin kämppäni on edelleen ~kolmestakymmenestä neliöstä huolimatta kaukana zenistä… Selkäni takana on arkku, jonka sisällön olen tyhjentänyt viimeisen yhdeksän vuoden aikana ainakin neljään kertaan ja hävittänyt tai myynyt sisällön kavereilleni. Mutta koska se on ihan hyvä säilytystila, niin se on taas täynnä Jotain. Mä en voi perustella tätä tavaroiden paikasta toiseen siirtämistä itselleni sen enempää järjellä kuin tunteellakaan – jos mulla on jotain tarpeetonta romua, niin se ei muutu tarpeelliseksi sillä, että siirrän sen kaapista arkkuun. Tietyt kolot kämpästäni on ihan oikeasti vain sellaisia tarpeettoman tavaran saattohoitoloita – mulla on kamaa, jonka siirrän pois silmistä odottamaan sitä päivää, että voin luopua niistä lopullisesti. Mitään järkeä tässä ei ole ja tiedän, että tollanen terminaalivaiheen ryönä kuuluisi vain poistaa välittömästi.

Tiedän, että todennäköisesti mä en koskaan muuta Tiibetiin vuorille kahden kulhon kanssa, mutta tiedän myös sen, että jos mä voin matkustaa kuukausia repulla, niin en todellisuudessa tarvitsisi kotonakaan juuri sen enempää. Toisaalta olen tyytyväinen siitä, että mä olen osannut olla hankkimatta kaikkia itselleni turhia asioita – mulla ei ole televisiota, imuria, munankeittimiä tai edes kahvinkeitintä. Mun tilaavievät omgelmani ovat kirjat, harrastusvälineet ja työkalut ja suurin syy kaikkeen on se, että koska kamaa on kohtuuttomasti, niin sen penkaaminen uuteen uskoon on kauhean vaivalloista. En millään jaksaisi kantaa häkkivarastosta kaikkia niitä työkalulaatikoita, jotta voisin aloittaa karsimisen ja jättää itselleni yhden yhden vasaran kymmenen sijaan.