Suunto, Salomon ja Nella

[tg_small_content]

There is only one thing that is impossible.
To beat someone who never gives up.

[/tg_small_content]

[tg_small_content]Kun on naperona kasvanut aivan Ahveniston harjujen juurella, tuuhean kuusi- ja mäntymetsän kaverina, naapureiden omenavarkaista ja kaikenlaisten pallopelien perässä juosseena on elämänpolku aika selvä: jossain vaiheessa hurahtaa edellä mainittujen risteämään eli polkujuoksuun.

Hurahtaa luulot pois ottaviin ylämäkiin, kenkien alla viliseviin juurakkoihin, metsän tummaan tuoksuun ja siihen pelonsekaiseen adrenaliiniryöppyyn, kun polulla vastaan juokseekin toisen lenkkeilijän sijaan hirvi. Niin kävi kerran mulle ja pikkusiskolle näissä samoissa maisemissa eräänkin maastolenkin aikana.

Viime vuonna päättyi ikuisuuksia kestänyt kädenvääntö siitä, mitä Suomen ensimmäiselle ja toistaiseksi ainoalle Olympiapuistolle tapahtuu. Oikeus voitti, ja vuoden 1952 kisoihin rakennettu maauimala kunnostettiin ja maastojuoksulenkki viitoitettiin vain odottamaan meikäläisen yksisarvisen kaikissa hempeissä väreissä edustavia polkujuoksutennareita. Lapsuuden maisemat ovat siis nykyisin aika komeat vai mitä?[/tg_small_content]

[tg_small_content]Kuluva kevät ja tuleva kesä syksyineen tuovat siis mahdollisuuden osallistua hienoihin projekteihin ja haasteisiin, jotka kaikki ovat luonnossa liikkumista – juurikin sitä, mikä minulle ja tälle blogille on kaikkein ominaisinta. Ja sitä olen kolmentoistavuoden lentopallouran päätteeksi kaivannutkin.

Tämä treenihaaste on Suunnon ja Salomonin heittämä. Meitä juoksijoita on mukava pienryhmä ja treenejä vetää Suomeakin maailmalla edustava Janne Hietala. Haasteen tarkoituksena on tutustuttaa ihmiset ja ystävät polkujuoksun saloihin Suunnon ja Salomonin treenikamppeiden avulla ja saattaa uusia harrastajia lajin pariin – kuten vaikka ja noin alkuunsa meidät tiimiläiset.

Yhteinen maali häämöttää lokakuussa vietettävällä Kolin Vaarojen maratonilla, josta jokainen voi valita itselleen sopivan matkan. Minä olisin puolimaratoonarina lähtenyt 22 km lenkille, mutta sellaista ei tänä vuonna ole tarjolla, joten päädyn tuohon 15 km mittaiseen matkaan. Ja vaikka haaste onkin tällä kertaa hieman lyhyempi ei se varmasti yhtään helpompi ole. Eikä tarvitsekaan, sillä kuten olette ehkä huomanneet tapaan haastaa itseäni niille kuuluisille äärirajoille saakka, oli kyse sitten juoksun tai vaikka korkean paikan nostamasta sykkeestä.[/tg_small_content]

[tg_small_content]Vaarojen Maraton pitäisi juosta syksyllä, kaikkein paskimpaan aikaan. Ja siitä tehtäisiin kerralla Suomen raskain reitti. Tuskin sinne kukaan edes tulisi, kun se olisi niin vaativa.
-Järjestäjät[/tg_small_content]

[tg_small_content]Suunto on kulkenut tämän blogin reissuilla jo kahden vuoden ajan ja yli 15 maassa sekä kotimaan kankailla. Salomon on vielä verrattaen uusi kumppani, mutta kuka nyt ei rakastaisi yksisarvisen värisiä lenkkareita, jotka istuivat tällaiseen pitkään ja kapeaan lestiin paremmin kuin moni muu ehdokas.

Mikäli laji kiinnostaa, kannattaa kurkata uusin aiheesta kirjoitettu artikkeli. Jannehan se nimittäin sielläkin jakaa vinkkejään ja linkkejään.

Meidän Suunto Salomon Trail Running Teamissa ovat mukana Elina & Endorfiinikoukussa, Henrikka Aamukahvilla-blogista sekä Kolmistaan-blogin Esko, toimittaja Mari Sainio sekä Esmeraldasin Essi. Myös Amerilta on mukana kolme edustajaa. Ja mikä kuuluu jokaisen treenin ja fiilistelyn loppuun, se kajahti kerran jos toisenkin sen kolmentoistavuoden mittaisen lentopallouran ja kolmen nuorten SM-kullan kunniaksi:

hyvä minä, hyvä me, hyvä meidän joukkue![/tg_small_content]