“Lapinhulluus muistuttaa rakastumista alun hullaantumisesta vastoinkäymisten kautta syvään kiintymykseen ja onneen. Loppuvaiheessa lapinhullu tietää, ettei voi saavuttaa Lappia täysin vaan sinne pyrkimisestä tulee elämäntapa. Siinä vaiheessa Lappi on heille pyhä paikka.” Tapani Niemi, lappilainen toimittaja
Syyshulluus. Olen makustellut sanaa paljon ja samalla miettinyt, miksei se jo ole vakiintunut käyttöön.
Syyshulluus on ehdottomasti positiivista, ihan kuten lapinhulluuskin. Ihastuksen kohde on myös melko yhteinen – punaisen ja oranssin sävyissä leimuava, omenat ja kastanjat ja tammenterhot kypsyttävä vuodenaika.
Kalenterivuoden toinen kevät, jota odottaa aina yhtä malttamattomana ja jolloin matkablogeissa reissataan ilahduttavan paljon myös kotimaan metsissä ja luontopoluilla.
Instituutio – lähes uskonnollinen elämänmuoto, joka hyväntuulistuttaa pakahduttaen rintaa ja poskipäitä.
Ajanjakso, jolloin on avoin kaikelle uudelle ja jolloin myös tapaa löytää itsensä paikoista, joista ei olisi kuvitellut itseään löytävän. Syksyllä sattuu mutta hyvästi.
Minä tiedän, se en voi olla vain minä. Kuka muu tunnustaa syyshulluuttaan?
“Tullessaan lapinhulluksi ihminen pikemmin tervehtyy kuin sairastuu. Hän ei menetä mitään vaan saa jotain, mitä ei tiennyt olevaksi, ja myöhemmin oivaltaa, mitä kaipasi alitajuisesti.”
Instagram Travel Thursday on joka kuun ensimmäinen torstai vietettävä kansainvälinen matkailutorstai, johon kuka tahansa voi osallistua. Voit jakaa sosiaalisen median kanaviin tai blogiisi #igtravelthursday-sanalle tägättyjä valokuvia. Minut löydät Instagramista nimimerkillä @nellahelsinki.
OSALLISTUMISOHJEET | Jaa matkakuvasi Instagramiin ja/tai Twitteriin hashtagilla #igtravelthursday. Mikäli haluat osallistua tempaukseen matkailuaiheisella blogikirjoituksella, toimi näin: 1) kirjoita matkailuun liittyvä blogiartikkeli, 2) linkkaa blogiartikkelista vähintään yhden järjestäjän sivulle (Kaukokaipuu, Destination Unknown, Wanderlust Expert), 3) kerro postauksen lopussa lyhyesti mikä IGTT on; voit tarvittaessa hyödyntää tätä kappaletta: “Tämä kirjoitus on osa Instagram Travel Thursday -kampanjaa, jonka järjestävät Suomessa Destination Unknown, Kaukokaipuu ja Wanderlust Expert”, 5) lisää blogikirjoituksesi url alla olevaan Linky-kokoelmaan, 6) tykkää/kommentoi/jaa/inspiroidu muiden kuvista!
29 Comments
Mulle syyshulluus on sitä että voi huutaa tuuleen ja tukasta löytyy kuivuneita lehtiä eikä se edes haittaa. Syksyllä on muutenkin ihanaa. Ei ole sääskiä, ei ole liian kuuma, ruska värjää patikkapolkuja reunustavat puut ja on vain niin raikasta…
Miten ihanasti kiteytetty! Komppaan sua koko kommentin puolesta.
En tunnusta. Minulle syksy on aina assosioitunut liian vahvasti marraskuun loskakeleihin, jotta olisin ollut minkäänlainen fani. 🙂 Mutta ehkä tuleva viikonloppu auttaa taas muuttamaan asennettani, kun lähdetään Kalliovuorten ruskan keskelle telttailemaan.
Voi ihanaa, odotan innolla sun kuvia reissusta!
Ja eihän se syksy ole kaikkia varten, mutta toivottavasti saat paljon kauniita ja ruskaisia kuvia. 🙂
Meikäläisellekin on ehdottomasti syyshulluus ja omassa postauksessanikin olin ihan syystunnelmissa 😀 On tää sittenkin kivaa aikaa vaikka olen ihan kesäihmisiä….Ja aivan ihania syksykuvia sulla, olenkin niitä jo ihastellut instassa!
Kiitos, kiva kuulla. Ja myös sun kuvat on kyllä upeita! 🙂
Olen niin syksyihminen kuin olla voi. Marraskuun lapsi ja sitä rataa.
Mutta eihän syksystä saa pitää. Pitää vaan murjottaa, kun on pimeää ja sataa jne. 😉
Heh, niinkai sitä monesti sanotaan tai luullaan. Nautitaan me sitten muidenkin puolesta!
Tunnustan olevani syyshullu ja kyllä näkyy taas ulkoilun määrässä; jos yleensä ulkoilen paljon niin nyt ulkoilen kyllä superpaljon. Ei vaan malta olla poissa lenkkipolulta tai patikoimasta. Tai pyöräilemästä tai hevosenselästä maailmaa katsomasta. Ja ehkä tässä nyt on ripaus lapinhulluuttakin, koska uudet maisemat kiinnostaa aina… 🙂
Ei maltakaan! Ja sekös on ihanaa. Nimim. tänään kolme tuntia sienessä. 🙂
Syksy on aina ollu mulle vuoden kaunein aika. Tykkään erityisesti siitä tunteesta kun voi pukeutua duffeliin ja villahuiviin syksyn kylmässä tuulessa ja paeta kaupungin vilskettä luontoon… 🙂
Vuoden kaunein aika totta tosiaan. Kiteytit syystunnelmat hyvin kommentissasi. 🙂
Mulla taitaa olla jonkinlainen neljän vuodenajan hulluus, jokainen tuntuu aina yhtä ihanalta tullessaan. Ja välillä myös sitten mennessään…. 🙂
Mä en voi muuta kuin kompata tätä Sadun kommenttia 100%:sti 🙂
Voi kyllä, myös näin! <3
Täällä meinasin jo hieman kaivata Suomen syksyä, mutta kyllä se syksy sitten ilmestyi tännekin punertavine lehtineen ja neulasineen 🙂
Ihanaa! Nauti täysillä <3
Minä tunnustan! Rakastan syksyä. Etenkin, jos se on kuiva. Vesisade ja jatkuva harmaus ei oikein imartele, edes syksyä.
Kuiva, lämmin, pitkä ja värikäs. <3 Kyllä! Myös sumu saa tulla. 🙂
Aiemmin en ollenkaan pitänyt syksystä koska syksyn tuleminen tarkoittaa myös sitä, että talvikin on jo nurkan takana. Nykyään syksy on tullut miellyttävämmäksi, kun pakkaa reppuun eväät ja termariin teetä ja suuntaa lähimetsään kävelemään. Ja syksy on myös hyvin valokuvauksellista aikaa. Kesän jälkeen on kiva pistää pitkästä aikaa lämpimämpää vaatetta päälle. Voi kun syksyn jälkeen ei vaan tulisi sitä talvea ollenkaan, vaan suoraan kevät! 😉
Valokuvauksellista todellakin! Ja villavaatteisiin on ihana kääriytyä ja samalla laittaa kynttilät palamaan. Kohta voi laittaa jo glögiäkin! <3
Ja no, minä pidän talvesta, mutta en loskasta. Jos olisi hetken muumitalvi ja sitten aurinkoinen ja kuiva kevät? (;
Kyllä! Syyshulluutta on ilmassa, mutta kuten kirjoitit, se ei vie mitään pois vaan nimenomaan antaa 🙂
<3
Mää en kyllä tunnusta, mutta yritän kovasti rakastua. Nää kuvat auttaa siinä vähän!!
Yritys on kova, lupaan sen!
Mä pidän myös syksystä. Ihanan värikäs ja kuulas. Se vaan on joka vuosi niin nopeasti ohi.
No se lieneekin sitten syksyn huonoin puoli.. Viime vuonna saatiin nauttia pitkästä, lämpimästä ja kuivasta syksystä – toivottavasti tänäkin vuonna!
[…] viime kerralla tarinoin syyshulluudesta, ja kun moni teistä vastasi tuntemuksillaan neljän vuoden ajan hulluudesta, sai se minut […]
[…] viime kerralla tarinoin syyshulluudesta, ja kun moni teistä vastasi tuntemuksillaan neljän vuoden ajan hulluudesta, sai se minut […]