Terveisiä Champolucin lumilta!

Olen matkustanut täällä lähes neljässäkymmenessä kaupungissa.
Olen matkustanut täällä jokaisena vuodenaikana.

Champoluc, Pohjois-Italia, 24.1.2015

Saavuin tänne ensikerran seitsemännen luokan syksyllä, ja jo seuraavalla visiitilläni muutin kevääksi Faenzan pikkukaupunkiin aivan Bolognan naapuriin. Välissä tosin kului kymmenen vuotta, mutta sen jälkeen tahti on ollut nopea – olen käynyt täällä monesti, viime vuonnakin kaksi kertaa, mutta koskaan en ole kyllästynyt. Ja koskaan tuskin tulen kyllästymäänkään.

En yleensä kirjoita reissun päältä. Kuten tähtimerkistäni tavataan sanoa, olen tunteellinen ihminen ja kirjoittaja, ja muistan asiat ja ihmiset en faktojen vaan heidän minulle jättämiensä positiivisten tai negatiivisten muistijälkien ansiosta, minkä vuoksi tarvitsen aikaa miettiä, tunnustella ja muistella kokemaani. Vain sillä tavoin kirjoitukseni tavoittavat ne tunnelmat, jotka olen käynyt läpi fyysisen ja henkisen matkan aikana.

Mutta Italia on toista maata.

Tämä on toinen kotimaani, täällä on hyvä olla, täältä on helppo kirjoittaa. Täällä olen matkustanut paljon ja monesti, täällä olen asunut ja opiskellut. Ja tänne kaipaan aina uudelleen – myös asumaan.

En ole aiemmin käynyt Torinossa, vaikka se olikin Erasmus-vaihtoni aikana maailman design-pääkaupunki. Paljon en kaupungista pysty sanomaan vieläkään, sillä vajaa kahden tunnin bussimatka tänne Champolucin alppikylään taitettiin tähtikirkkaan taivaan alla.

Seisoin äsken viiden ystäväni kanssa asuntomme parvekkeella, joka kiertää läpi koko asuinkerroksen. Edessä avautui tumma maisema, yläpuolella vilkkui kirkkaasti. Antti näki tähdenlennon – minä en, enkä nähnyt eteenikään. Mutta kyllä minä ne aistin: Vuoret. Komeat Pohjois-Italian vuoret aivan silmieni edessä, vaikka yö olikin verhonnut valkoisen alppimaiseman itseensä.

En malttaisi odottaa, millainen maisema tästä paikasta huomenna aukeaa. Buonanotte, a domani!

 

monni2

 

PS. Netti täällä on tautisen hidas, mutta pieni irtiotto tulee kyllä tarpeeseen. Mikäli haluat pysyä mukana reissussa, seuraile seikkailuja ja vuorimaisemia Instagramin puolella. Lisäilen sinne satunnaisesti kuvia, kun maltan ystäväporukalta tarttua ravintolasta löytyvään wifiin. A dopo!

Suomen luetuimman matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.

Ennakkotilaa: Vaella, kalasta, rakasta — Omaa polkua etsimässä

"Minä rakastan merta; sen äärettömyyttä, ja salaisuuksia, jotka luonto on pystynyt säilyttämään itsellään. Kaikuja, jotka kumisten kantautuvat kilometrien syvyyksistä. Sitä, miten rannan hienolla hiekalla ja simpukkamurskalla kävellessään voi palata hetkeksi elämän alkukodin ääreen – sinne, mistä kaikki on syntynyt."


Ennakkotilaa

Uutiskirje

Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit, reissu- ja retkivinkit sekä helmet arkistojen kätköistä.

Privacy Preference Center