Terveisiä Champolucin lumilta!

Olen matkustanut täällä lähes neljässäkymmenessä kaupungissa.
Olen matkustanut täällä jokaisena vuodenaikana.

Champoluc, Pohjois-Italia, 24.1.2015

Saavuin tänne ensikerran seitsemännen luokan syksyllä, ja jo seuraavalla visiitilläni muutin kevääksi Faenzan pikkukaupunkiin aivan Bolognan naapuriin. Välissä tosin kului kymmenen vuotta, mutta sen jälkeen tahti on ollut nopea – olen käynyt täällä monesti, viime vuonnakin kaksi kertaa, mutta koskaan en ole kyllästynyt. Ja koskaan tuskin tulen kyllästymäänkään.

En yleensä kirjoita reissun päältä. Kuten tähtimerkistäni tavataan sanoa, olen tunteellinen ihminen ja kirjoittaja, ja muistan asiat ja ihmiset en faktojen vaan heidän minulle jättämiensä positiivisten tai negatiivisten muistijälkien ansiosta, minkä vuoksi tarvitsen aikaa miettiä, tunnustella ja muistella kokemaani. Vain sillä tavoin kirjoitukseni tavoittavat ne tunnelmat, jotka olen käynyt läpi fyysisen ja henkisen matkan aikana.

Mutta Italia on toista maata.

Tämä on toinen kotimaani, täällä on hyvä olla, täältä on helppo kirjoittaa. Täällä olen matkustanut paljon ja monesti, täällä olen asunut ja opiskellut. Ja tänne kaipaan aina uudelleen – myös asumaan.

En ole aiemmin käynyt Torinossa, vaikka se olikin Erasmus-vaihtoni aikana maailman design-pääkaupunki. Paljon en kaupungista pysty sanomaan vieläkään, sillä vajaa kahden tunnin bussimatka tänne Champolucin alppikylään taitettiin tähtikirkkaan taivaan alla.

Seisoin äsken viiden ystäväni kanssa asuntomme parvekkeella, joka kiertää läpi koko asuinkerroksen. Edessä avautui tumma maisema, yläpuolella vilkkui kirkkaasti. Antti näki tähdenlennon – minä en, enkä nähnyt eteenikään. Mutta kyllä minä ne aistin: Vuoret. Komeat Pohjois-Italian vuoret aivan silmieni edessä, vaikka yö olikin verhonnut valkoisen alppimaiseman itseensä.

En malttaisi odottaa, millainen maisema tästä paikasta huomenna aukeaa. Buonanotte, a domani!

 

monni2

 

PS. Netti täällä on tautisen hidas, mutta pieni irtiotto tulee kyllä tarpeeseen. Mikäli haluat pysyä mukana reissussa, seuraile seikkailuja ja vuorimaisemia Instagramin puolella. Lisäilen sinne satunnaisesti kuvia, kun maltan ystäväporukalta tarttua ravintolasta löytyvään wifiin. A dopo!

Suomen luetuimman matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.

Osa artikkeleista sisältää kumppanuuslinkkejä; vaikka minä saan niiden kautta tehdyistä tilauksista pienen korvauksen, sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat artikkeleiden tuottamisen jatkossakin.

09/2021

Vaella, kalasta, rakasta

Kaikkein pieninkin päätös muuttaa oman elämän kurssia.

Vaella, kalasta, rakasta on koskettava tarina rakkaudesta, oman polun löytämisestä ja uudesta alusta Pohjois-Norjassa. Lukuisin luontokuvin kuvitettu teos on tositarina kirjailija Monni Himarin elämästä sekä yli kymmenen vuotta kestäneen jatkuvan matkailun aiheuttamasta burnoutista ja siitä toipumisesta.

Lue lisää kirjasta täällä »

Tilaa kirja

Uutiskirje

Miltä kuulostaisi kahvitauko tai pari kuukaudessa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit, reissu- ja retkivinkit sekä helmet arkistojen kätköistä.

Privacy Preference Center