Kaksi kuukautta kotitoimistoelämää takana, eikä aamukahvi kai koskaan ole maistunut näin hyvälle.
Mies nukkuu, ja kissa yrittää huijata minulta lisää nappuloita. Teatraalinen nau’unta on jo niin tuttua kuultavaa, että se tekee minut onnelliseksi. Kun moni asia on muuttunut uudeksi (sellaiseksi mitä vielä harjoitellaan), on ihanaa huomata ympärillään hyviä ja hymyilyttäviä rutiineja – kuten nyt vaikka se joka-aamuinen rutina ruoasta ja noin muutoin hiljaiset hetket, joihin herään ennen Markoa. Keitän aina ison kupin hyvää kahvia ja avaan koneen, sähköpostit ja blogin. Suunnittelen päivän kulkua, joka on yleensä muuttunut edellisenä iltana: voin nähdä keskellä päivää ystävääni ja lähteä illaksi purjehtimaan, sillä työt soljuvat kaiken seassa.
Kun ei mietitä yrittäjyyden tuomaa vastuuta kuukausittaisesta palkanmaksusta, veroista, kuluista ja muista menoista, ei tätä vapautta voita mikään. Olo on tehokkaampi, inspiroituneempi, innostuneempi. Voi pitää pieniä lomia pitkin viikkoa, kun aamulla ei huvitakaan herätä aikaisin, tai kun telttaretken haluaakin venyttää seuraavalle päivälle.
Tämä elämä sopii minulle hyvin, kun tarkoituksena on pystyä vain elämään onnellisesti: maksamaan laskunsa, säästämään pikkuisen ja samalla matkustamaan mahdollisimman paljon, iloitsemaan onnistumisista työrintamalla. Minulle rikkautta on se, että voin nähdä maailmaa, sillä tätä uteliasta luonnetta on mahdoton tyydyttää omistusasunnolla, materialla tai millään muullakaan liian pysyvällä aiheella tai asialla.
Onneksi meille kaikille riittää tilaa hengittää.
Mutta oli minulla asiaakin. Viimeviikkoisen PING Helsinki goes OUTDOORS -studion päätteeksi lähdimme telttaretkelle Nuuksion kansallispuistoon. Koko illan satoi, vasta kymmenen korvilla tyyntyi. Auringonlasku jäi puiden taa, ja yökasteen jäljiltä olivat kamat märkinä vielä aamullakin. Kun ystäväni oli juuri rikkonut puhelimensa kuoritakin taskuun, joka kaikista lupauksista huolimatta oli falskannut vedet sisään, päätin, etten minä (työni puolesta koko ajan enenevissä määrin erilaisille sääoloille altistuneena) halua kokea samaa kohtaloa. Niin kornilta kuin nimensä kuulostaakin, hankin puhelimeeni kuvan LifeProof FRE -kuoret, jotka suojaavat vedeltä, lumelta, hiekalta, pölyltä ja pudotuksilta – eli perjantaina alkavalta Islannin reissulta.
Sijoitin samalla myös LaCien 4 Tt:n ulkoiseen kovalevyyn, joka sekin kestää matkassani toivottavasti pitkään, matkakohteet kun vaihtelevat metsistä hiekkarannoille, kaupunkeihin ja milloin minnekin vuorille. Varmuuskopio on valokuvaajan paras ystävä, sillä jos läppäri viedään, on ainakin teoreettinen mahdollisuus pitää kuvat tallessa eri paikkaan pakatulla kovalevyllä (sekä tämän lisäksi esimerkiksi Flickrissä).
Sen verran kuitenkin sniiduilin, etten vielä hankkinut tehokkaampaa varavirtalähdettä, sillä kuvan 6000 mAhin patukka on toistaiseksi riittänyt reissuillani. Siitä lataa puhelimen lähes kaksi kertaa. Mutta täytyy myöntää, että kyllähän sellainen 20k mAhin powerpankki kiinnostaisi. Onko teillä niistä kokemuksia? Vai pitäisikö hankkia suoraan sellainen, josta itsestään löytyy aurinkokenno?
Saattaisit pitää myös näistä
4 Comments
Mä ostin kans Lifeproofin viime talvena! Se oli paras investointi vähään aikaan 🙂 kelpasi puhella konffapuheluakin hiihtohississä vaikka lunta tuli taivaan täydeltä 😂 Varavirroista: mulla on 10 000 ja 16 000, ja lyhyimmillä reissuilla liikun sen 16 000 kanssa vaan. Se on ainakin riittäny tosi hyvin vaikka mulla on aika paljon elektroniikkakrääsää. Suunnon kello syö aika paljon jos sitä pitää täysillä tehoilla ja otsalamppu kans. Ilm. se 20 000 on suurin minkä saa ottaa lentokoneeseen? Aurinkokennosta ei oo kokemusta, kun nää mun harrastukset ajoittuu monasti kaamosaikaan, siitä on vähän vähän iloa silloin 😂
Kiitos mahtavasta vastauksesta Milja! Tuosta mun pikkuisesta ei kyllä tosiaan lataa kuin puhelimen, ja nyt aloin miettimään, että mites sitten se oma Suunto ja otsalamppu tarvittaessa.. Eikai siis auta, kuin marssia kauppaan ja hankkia tuollainen 20k varavirtajööti. Ymmärtääkseni juurikin tuo 20k on käsimatkatavaroissa rajana.
Mua alkoi naurattamaan tuo sun kaamostokaisu, se on niin totta! Oon kyllä monesti niin huono-onninen sään suhteen, että jos ei sada niin sitten on sumuista. Ehkä siis pitäydyn tuollaisessa normaalissa ja jätän aurinkokennon harkintaan.. Tätä pitää miettiä!
Moi!
Mulla on omalla reissulla kaksi isompaa akkua, kun tiedän että kaikki elektroniikka pitää pyöriä päiviä yhteen menoon ilman latausmahdollisuutta. Mulla on toinen Armour-X:n 10k, joka on roiskevesitiivis–> näppärä päivän mittaan lataillessa, ei tarvii murehtia jos välillä vähän roiskahtaa vettä päälle. Iltaisin sitten leirissä isommalla 20k Ankerin akulla lataa sitten kaikki gearit täyteen seuraavaa päivää varten.
Tällä kokemuksella en enää roudaa noita pieniä mukana. Isommat on sen verran näppärän kokoisia jo, että ne grammat saa helpommin viilattua muualta 🙂
Niin joo, ja on mulla aurinkokennolaturi myös mukana. Sillä saa ladattua päivän mittaan akkuja kyllä, mutta melko hitaasti. Lisäksi sitä käyttäessä on melko rajatusti mahiksia liikkua sitten mihinkään jos oikeasti tarvitsee latausta saada. 🙂 Ei siis turha, mutta pelkällä sellaisella ei pärjää, ainakaan kun itse teen käytännössä kaiken navigoinnista yhteydenpitoon ja kirjoittamiseen puhelimella. 🙂