Wienin kahvilat – ja 7-vuotisen Sacher-kakkusodan historia

Wienissä vieraileville on lähes itsestään selvää, että jossain vaiheessa matkaa nenän eteen tarjoillaan pala Sacher-kakkua – suklaakakkua, jonka salaisuus ei piile sen (kuivassa) rakenteessa tai aprikoosihillon kevyessä happamuudessa, vaan myös itse herkun ympärille kietoutuneessa tarinassa, joka on melkein yhtä kerroksellinen kuin itse kakku.

Tästä alkaa maailman tunnetuin kakkusota.

Tarina alkaa vuodesta 1832, jolloin ruhtinas Metternich halusi tarjota illallisvierailleen jotain erityistä. Hovileipuri oli kuitenkin sairastunut, joten tehtävä lankesi 16-vuotiaalle harjoittelijalle, Franz Sacherille, joka rohkeasti tarttui haasteeseen, noudatti siskonsa Annan vinkkiä ja valmisti suklaakakun, joka suli kaikkien suuhun.

Kukaan ei tiedä, onko tämä totta, sillä kerrotaan, ettei Franz Sacher itse koskaan väittänyt valmistaneensa juuri tätä nimenomaista suklaakakkua ensimmäistä kertaa ruhtinas Metternichille.

Varsinainen Sacher-kakun tarina sai muotonsa vasta Franzin pojan, Eduard Sacherin, käsissä. Eduard opiskeli kondiittoriksi keisarillisessa Café Demelin konditoriassa, jossa hän kehitti isänsä ideasta sen version, joka nykypäivänä tunnetaan nimellä Original Sacher-Torte.

Demel alkoi myydä kakkua ensimmäisenä, ja vuosikymmenten ajan juuri tämä konditoria oli se paikka, josta herkkua saattoi ostaa – kunnes Eduard Sacher perusti oman Sacher-hotellinsa vuonna 1876 ja vei tortun mukanaan.

Kun kakun suosio kasvoi, kasvoivat myös kiistat sen omistajuudesta. Sacherista tuli yhä suositumpi herkku Wienissä.

Eduard Sacher oli niin loukkaantunut siitä, ettei hänen kakustaan mainittu sanaakaan Wiener Zeitungin wieniläistä ruokakulttuuria käsitelleessä lehtijutussa, että hän kirjoitti päätoimittajalle närkästyneen kirjeen vuonna 1888. Kirjeessään hän ilmoitti, ettei Sacher-Torte ole vain kakku vaan instituutio – osa keisariperheen arkea, ja tuote, jota valmistetaan päivittäin satoja kappaleita ja lähetetään eri puolille Eurooppaan ja Atlantin taakse Yhdysvaltoihin.

Torttu jatkoi elämäänsä sekä Café Demelissä että Sacher-hotellissa, kunnes vuonna 1938 hotellin uusi omistaja päätti rekisteröidä nimityksen ”Original Sacher-Torte” ja aloitti myynnin myös kadunvarsikärryistä.

Demel ei pitänyt tästä lainkaan, ja niin alkoi kuuluisa kakkusota – seitsemän vuotta kestänyt oikeusriita, joka huipentui vasta vuonna 1965.

Kuka lopulta sai käyttää sanaa ”original”, alkuperäinen, se onneksi sovittiin käräjien ulkopuolella vuonna 1965. Sopimuksen mukaan oikeus Original Sacher-Torten nimeen jäi Sacher-hotellille, ja Café Demelin versio nimettiin virallisesti Eduard Sacher-Torteksi.

Nimittäin, näiden kahden kakkuversion välillä on eroja: Sacher-hotellin kakussa on kaksi kerrosta aprikoosihilloa, yksi keskellä ja toinen kuorrutteen alla, kun taas Demelin versiossa hilloa on vain kuorrutteen alla.

Nykyään Sacher-hotelli valmistaa lähes tuhat torttua päivittäin, vuodessa 300 000.

Tämä taikinamäärä vaatii vuosittain yli miljoona munaa, kymmeniä tonneja suklaata ja hilloa ja sokeria sekä niinkin erikoisen työnkuvan kuin yhden ihmisen työllistävän munien rikkomisen.

Vaikka Hotel Sacher ylpeästi väittää tehneensä Original Sache-Tortea vuodesta 1832, totuus on, kuten monessa muussakin tarinassa, hieman monimutkaisempi. Mutta ehkä juuri tarinallinen epävarmuus – keisarillinen eleganssi, keittiöiden kilpailut ja hillonkerrosten symbolinen merkitys – tekee Sacher-kakusta enemmän kuin pelkän jälkiruoan.

Huolimatta siitä, ettei Itävallan tunnetuin herkku, Sacher-hotellin Sacherkakku, ole perinteisesti edes mehevä vaan verrattaen kuiva kakkupala. Kenties juuri siksi paikalliset pitävät Café Demelin versiota parempana.

Lähde: Bakign with Marianne, The Story Behind the Sachertorte

Visiting Viennan sivustolta löytyvät listaus on tätä pidempi, mutta tässä heidän valintansa Wienin 10 parhaasta kahvilasta.

1. Café Central
2. Café Hawelka
3. Café Sacher
4. Café Sperl
5. Café Goldegg
6. Café Prückel
7. Café Schwarzenberg
8. Café Mozart
9. Café Ritter
10. Café Jelinek.