{"id":34586,"date":"2014-11-04T21:54:24","date_gmt":"2014-11-04T18:54:24","guid":{"rendered":"https:\/\/kaukokaipuumatkablogi.net\/?p=34586"},"modified":"2022-04-18T22:53:18","modified_gmt":"2022-04-18T19:53:18","slug":"kaksitoista-vuotta-sitten-saariselan-eramailla","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/kaukokaipuumatkablogi.net\/kaksitoista-vuotta-sitten-saariselan-eramailla\/","title":{"rendered":"UKK-vaellus \u2013 kaksitoista vuotta sitten Saarisel\u00e4n er\u00e4mailla"},"content":{"rendered":"
[vc_row row_height_percent=”0″ override_padding=”yes” h_padding=”2″ top_padding=”5″ bottom_padding=”3″ overlay_alpha=”100″ gutter_size=”3″ column_width_percent=”100″ shift_y=”0″ z_index=”0″ row_height_use_pixel=””][vc_column column_width_use_pixel=”yes” gutter_size=”3″ overlay_alpha=”50″ shift_x=”0″ shift_y=”0″ medium_width=”0″ zoom_width=”0″ zoom_height=”0″ column_width_pixel=”800″][vc_column_text]<\/p>\n
Toiset on luotuja kulkemaan,
\ntoiset on liikkeell\u00e4 luonnostaan.<\/p><\/blockquote>\nEdess\u00e4 laajeneva kaukaisuus, takana monen p\u00e4iv\u00e4n jalkamatka. Puhelimet ovat olleet mykki\u00e4 jo pitk\u00e4\u00e4n.<\/p>\n
UKK-vaelluksella on ollut jyrkki\u00e4 nousuja ja viel\u00e4 jyrkempi\u00e4 laskuja. Lipattavien purojen ylityksi\u00e4, jolloin keng\u00e4t on solmittu kaulan ymp\u00e4rille etteiv\u00e4t tipahda, kun liukkailla kivill\u00e4 meinaa horjahdella, vaikka kieli on kuinka keskell\u00e4 suuta.<\/p>\n
Yksikin joki oli niin vilkas, ett\u00e4 kun siihen k\u00e4vi kellumaan, vei se meit\u00e4 vaeltajia monta kymment\u00e4 metri\u00e4 miten halusi. Se vasta oli hauskaa ja l\u00e4mmint\u00e4 kyyti\u00e4, mutta niiden pienempien tunturipurojen vesi oli viile\u00e4\u00e4. Ja niin puhdasta, ett\u00e4 sit\u00e4 passasi h\u00f6rp\u00e4t\u00e4 samalla, kun pesi kasvonsa puhtaaksi hein\u00e4p\u00e4iv\u00e4n hiest\u00e4.<\/p>\n
On samoiltu Urho Kekkosen kansallispuiston kes\u00e4ist\u00e4 havumets\u00e4\u00e4 ja tunturien lumirajoja. Nahkaisia vaelluskenki\u00e4<\/a> kolhivia kivikkoisia rinteit\u00e4, jolloin silloinkin oli kieli keskell\u00e4 suuta ettei kompastuisi.<\/p>\n
Teltta on pystytetty vuoroin vankkavartisten m\u00e4ntyjen kupeeseen, juurakkoonkin ja vastakohtaisesti niin pehme\u00e4lle sammalmatolle, ettei mik\u00e4\u00e4n paikka maailmassa voi olla mukavampi nukkua. Kuvitella nyt vajoavansa senttej\u00e4 sammaleen syliin, siin\u00e4 oli hyv\u00e4 olla. On her\u00e4tty virke\u00e4\u00e4n viserrykseen ja nukahdettu k\u00e4en kaukaiseen kukuntaan koin painuessa mailleen. Kerran ajattelemattomasti pystytimme y\u00f6sijan\u00a0kallion reunalle.<\/p>\n
En saata sanoa kauanko nukuin, sill\u00e4 y\u00f6ll\u00e4 Ven\u00e4j\u00e4n suunnalta puraisi\u00a0tuuli niin, ett\u00e4 makuupussissa palelsi. Onneksi oli ukin pipo. Nyk\u00e4isin sen otsalta nen\u00e4lle.<\/p>\n
<\/p>\n