{"id":42678,"date":"2016-04-17T18:53:23","date_gmt":"2016-04-17T15:53:23","guid":{"rendered":"https:\/\/kaukokaipuumatkablogi.net\/?p=42678"},"modified":"2020-10-10T10:48:57","modified_gmt":"2020-10-10T07:48:57","slug":"myohastyin-kutaisin-junasta-totta-kai","status":"publish","type":"post","link":"https:\/\/kaukokaipuumatkablogi.net\/myohastyin-kutaisin-junasta-totta-kai\/","title":{"rendered":"Niin min\u00e4 my\u00f6h\u00e4styin Kutaisin junasta"},"content":{"rendered":"
[vc_row row_height_percent=”0″ override_padding=”yes” h_padding=”2″ top_padding=”5″ bottom_padding=”3″ overlay_alpha=”100″ gutter_size=”3″ column_width_percent=”100″ shift_y=”0″ z_index=”0″ row_height_use_pixel=””][vc_column column_width_use_pixel=”yes” gutter_size=”3″ overlay_alpha=”50″ shift_x=”0″ shift_y=”0″ medium_width=”0″ zoom_width=”0″ zoom_height=”0″ column_width_pixel=”800″][vc_column_text]<\/p>\n
Palataan toviksi takaisin surkuhupaisten seikkailujen Georgiaan<\/a>. Maahan, jossa ei ole bussiasemaa vaan tienposki<\/a>.<\/p><\/blockquote>\n
Seikkailuun, jossa voi joutua illallistamaan lehm\u00e4naivomunakasta<\/a> Azerbaid\u017eanin rajalla vartioivien sotilaiden kanssa tai pettymysten tielle kohti pulputtavia<\/strong> mutatulivuoria.<\/a><\/p>\n
”– T\u00e4n\u00e4\u00e4n maanantaina teki mieli haistattaa pitk\u00e4t paskat tuolle ah niin kauniille kartvelilaiselle haltiakielelle, jota fiilistelin etuk\u00e4teen ihan urakalla ja joka sitten kehkeytyi lopulta koko reissun suurimmaksi p\u00e4\u00e4nvaivaksi.”<\/em><\/p>\n
L\u00f6yd\u00e4t kaikki Georgian matkan aiemmat osat kootusti t\u00e4m<\/a>\u00e4n<\/a> linkin<\/a> takaa<\/a>.<\/p>\n
Vashlovanin kansallispuistoseikkailujen j\u00e4lkeen hypp\u00e4sin tilataksiin kohti Tbilisi\u00e4. Matkalla meinasi tulla poru. Ilosta. Minun ei tarvitsisi menn\u00e4 mihink\u00e4\u00e4n vieraaseen y\u00f6paikkaan eik\u00e4 etsi\u00e4 koukeroilla kirjoitettujen katujen kylteist\u00e4 hostellia vaan saisin painaa p\u00e4\u00e4ni tyynyyn Susien ja Richin tutuksi tulleessa vierashuoneessa.<\/p>\n