Hei! Me tosiaan kuljimme tuosta reitistä vain lyhyen osuuden, mutta yhtä helppoa sitä oli seurata kuin mitä tahansa kansallispuistoreittiä täällä kotomaassa. Eli maastoon merkittyä reittiä pitkin mentiin, ja tuolla voi tehdä useampia eri pituisia matkoja. Suosittelen kyllä lämpimästi, ja Via Dinaricaan voi ottaa yhteyttä kaikin mahdollisin keinoin: he auttavat mielellään ja englanniksi saa hyviä neuvoja ja vinkkejä.

Minun on helppo suositella tätä paikkaa, koska se jätti itseenikin niin vahvan jäljen. Mutta rakastan myös Pohjois-Norjaa, joskin veikkaan että olet siellä jo saattanut käydä. 🙂 Villinä korttina heittäisin Pohjois-Kyprosen Kyrenian vuoriston, jossa haikattiin päiväreissuja muutama vuosi sitten. Myös se oli mahtavaa aluetta, jossa polut kulkivat osittain rantoja pitkin. Ja sitten Pohjois-Italia, voi voi.. Adamelloon ja sieltä eteenpäin tai sitten Chiavennan pyhiinvaellusreiteille!

Voi ei, punastuin! Kiitos aivan ihanasta kommentista. Kyllähän se palkitsee, kun joku kertoo tykkäävänsä, vaikka itse jorisee välillä vähän mitä sattuu. Mutta kiitos, olet kyllä ihana kommentteinesi. <3

Lisää tulee pian! Kiitos kommentistasi. Kivaa että pidät. 🙂