Talviretkeilijän opas
Talviretkeilijän opas tarjoaa Jouni Laaksosen vuosikymmenien kokemukseen perustuvat vinkit helpoista päivä- ja perheretkistä vaativiin talvivaelluksiin. Näillä ohjeilla nuotio syttyy lumihangenkin keskellä ja telttailu on turvallista myös silloin, kun mittari on miinuksella.
Uutta vuoteen 2023
Haaveiletko retkeilytoimittajan ammatista?
Aloita vuosi 2023 inspiroitumalla luonnosta ja lähde sanojentäyteiselle neulaspolulle kohti luontokirjoittajan unelmiasi! Eräkirjailija, retkeilytoimittaja ja luontokuvaaja Monni Himarin verkkokurssi soveltuu kaikille, jotka haluavat syventää luonnon kuvailua ja maalata sanat maisemiksi.
UUTISKIRJE
KAUKOKAIPUU-matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.
Näillä preseteillä käsittelen kaikki blogin valokuvat.
Huh. Ei voi kun ihmetellä. Upea tarina kuvineen. Lissää!
Lisää tulee pian! Kiitos kommentistasi. Kivaa että pidät. 🙂
Vau! Vau vau vau! Pakko päästä tonne joskus!
Bosnia odottaa, joten ei muuta kuin reissuja suunnittelmaan!
Senkin lahjakas nainen, mä niin tykkään tästä sun tavasta kirjoittaa ja pukea ajatuksia sanoiksi! Näistä teksteistä oikein huokuu se, että sä olet varmaan syntynytkin kynä kädessä ja kirja kainalossa. Ja siis ihan erityisesti on pakko vielä mainita tämän jutun otsikko, joka on ehkä maailman sympaattisin ja hellyyttävin ja sai hymyn mun huulille 🙂
Voi ei, punastuin! Kiitos aivan ihanasta kommentista. Kyllähän se palkitsee, kun joku kertoo tykkäävänsä, vaikka itse jorisee välillä vähän mitä sattuu. Mutta kiitos, olet kyllä ihana kommentteinesi. <3
Huikea tarina, jonka jatkoa ei malttaisi odottaa! Upeita kuvia myös. Vaikuttaa kyllä elämäsi vaellukselta! Myös minun mielestä kirjoitat aivan älyttömän hyvin. Ilo lukea!
Kiitos T.P, olipa mukava kommentti. 🙂 Julkaisen seuraavan osan toivottavasti jo tänään, joten kovin kauaa ei tarvitse odotella.
Jumaleisson mitkä maisemat! Vaellusharrastus on täällä vasta aluillaan ja näistä paikoista voi vielä vaan haaveilla, mutta joku päivä! 🙂 Upea tarina!
Voi kyllä, joku päivä lähdet tuonne ihan taatusti. Bosnian vuoristo on kyllä aivan käsittämättömän kaunista aluetta. Tässä vähän mietin jo uutta reissua samoille alueille, kun nämä kuvat saavat itsellekin ikävän aikaan. 🙂
Hmm. Nyt pisti uhan tosissaan miettimään vaellusta jonnekin päin Balkania. Lapin erämaita on miehen kanssa koluttu jo vuosia, niistäkin on toki aina mukavaa lukea. Mutta enpähän taida olla koskaan edes ajattelit vaellusta missään muualla, niinkun tosissani. Oliko reitti siis millainen? Vaikeakulkuinen, merkitty?
Entä tulisiko sinulle mieleen joku mitä suosittelisit tällaisille jäärille Lapinkävijöille? Nämä matkatarinasi eivät nimittäin nyt päästä otteestaan! Kiitos jo etukäteen hienosta jutusta ja vinkeistä, jos ehdit niitä antaa.
Hei! Me tosiaan kuljimme tuosta reitistä vain lyhyen osuuden, mutta yhtä helppoa sitä oli seurata kuin mitä tahansa kansallispuistoreittiä täällä kotomaassa. Eli maastoon merkittyä reittiä pitkin mentiin, ja tuolla voi tehdä useampia eri pituisia matkoja. Suosittelen kyllä lämpimästi, ja Via Dinaricaan voi ottaa yhteyttä kaikin mahdollisin keinoin: he auttavat mielellään ja englanniksi saa hyviä neuvoja ja vinkkejä.
Minun on helppo suositella tätä paikkaa, koska se jätti itseenikin niin vahvan jäljen. Mutta rakastan myös Pohjois-Norjaa, joskin veikkaan että olet siellä jo saattanut käydä. 🙂 Villinä korttina heittäisin Pohjois-Kyprosen Kyrenian vuoriston, jossa haikattiin päiväreissuja muutama vuosi sitten. Myös se oli mahtavaa aluetta, jossa polut kulkivat osittain rantoja pitkin. Ja sitten Pohjois-Italia, voi voi.. Adamelloon ja sieltä eteenpäin tai sitten Chiavennan pyhiinvaellusreiteille!