Finlandia-hymnin synnyinmaisemissa Aulangonjärven kierroksella
Oi Suomi, katso, sinun päiväs koittaa
Yön uhka karkoitettu on jo pois
Ja aamun kiuru kirkkaudessa soittaa
Kuin itse taivahan kansi sois
Yön vallat aamun valkeus jo voittaa
Sun päiväs koittaa, oi synnyinmaa
Aulanko, Hämeenlinna. Kuorolaulanta on niin komeaa, etten voi olla kuuntelematta kappaletta uudestaan kolmatta, neljättä, viidettä ja taas kuudetta kertaa; lopetan laskemisen, ja laitan sävelrunon repeatille. Miten ikinä osaisin kuvailla AULANKOA, kotikaupunkini Hämeenlinnan tunnetuinta luontokohdetta niin kauniisti kuin se ansaitsee, onhan itse JEAN SIBELIUS kertonut näiden maisemien innoittaneen hänet Finlandian säveltämiseen.
Vaikka hymni on kaikille suomalaisille tuttu, ei Sibelius alunperin tarkoittanut Finlandiaa laulettavaksi. Toisin kävi, kun ensimmäiset sanat teki vuonna 1937 tenori VÄINÖ SOLA Helsingin vapaamuurariloosissa laulettavaksi. Sekä Sibelius että Sola olivat liikkeen jäseniä, minkä vuoksi säveltäjämestari suostui tekemään hymnistä mieskuorosovituksen. Loppu on historiaa – tai ehkä tulevaisuutta, sillä Finlandiaa on monet kerrat ehdotettu vaihdettavaksi Suomen kansallislauluksi vanhan saksalaisen kapakkalaulun melodiasta muunnellun Maamme-laulun tilalle.
Ehdottipa yhdysvaltalainen kapellimestari LEOPOLD STOKOWSKI Finlandiaa jopa maailman kansallislauluksi.
M a a i l m a n
k a n s a l l i s l a u l u k s i.
Miettikää.
Aulangon valtakunnallisesti arvokkaalta luonnonsuojelualueelta löytyvä hyväkuntoinen luontopolku kiertää nimensä mukaisesti koko Aulangonjärven. Reitin varrelle jäävät Kihtersuo, Kärmeskalliot, Levonkallio ja Levonhaka.
Alueen ylispuuston muodostivat vuonna 2018 yli 125-vuotiaat männyt ja 115-vuotiaat kuuset, minkä lisäksi lähes poikkeuksellisen rehevästä suojelumetsästä löytyvät lähes kaikki Suomessa luonnonvaraisena esiintyvät jalopuulajit. Alkuperäismetsän lisäksi alueen luontoa rikastuttavat myös 1900-luvun alkupuolella tehdyt istutukset; Aulangolla on puita ja pensaita yhteensä yli 140 eri lajia.
Voitte vain kuvitella, miten ruska räiskyy kaikkien niiden kymmenien ja taas kymmenien lajien lehdillä. Maisema on kuin maalaus, oli vuodenaika mikä tahansa.
Aulangonjärven kierros on minulle entuudestaan tuttu. Mutta kuten aina, nytkin löytyi jotain uutta. Kansallisen kaupunkipuiston alueelle, Aulangonjärven itäpuolelle on nimittäin Hämeen ELY-keskuksen päätöksellä 24.8.2018 perustettu noin sadan hehtaarin luonnonsuojelualue, joka kantaa nimeä Sibeliuksen Metsä.
Historia tietää kertoa, että koulukäisellä ”Jannella” oli tapana vaeltaa viulu mukanaan metsään improvisoimaan. Siellä hän seurasi viululla lintujen lentoa, tuulen liikkeitä ja auringon säteitä.
Vuosien vieriessä hän sävelsi yksinlaulusävellyksiä muun muassa sini- ja valkovuokolle, ja etsi puu- ja kukkasarjoissaan kasvien ja luonnonilmiöiden sisintä olemusta.
Minä haluaisin ajatella tekeväni samoin omien tarinoideni ja valokuvieni kautta, mutta en salli itseni edes ajatella moista, onhan kyseessä kansainvälisesti tunnetuin ja soitetuin suomalainen säveltäjä sekä henkilö, joka vaikutti omalta osaltaan vahvasti Suomen kansallisen identiteetin muodostumiseen.
Hiljattain kunnostetun Aulangonjärven retkeilyreitin varrelle ilmestyneet info-taulut kertovat sekä alueen metsäluonnon että Sibeliuksen säveltäjäuran historiasta. Huvituin lukiessani, miten nuori Sibelius oli ystävänsä ERNESTI UOTILAN kanssa vuonna 1880 tuonut Hämeenlinnan Lyseon kokoelmiin kaksi kyykäärmeen (Vipera berus) poikasta, jotka olivat peräisin Käärmekalliolta – siltä kohtaa reittiä, missä Vanajaveden kansallismaisema avautuu koko komeudessaan: edessäsi on yhtä aikaa Aulangonjärvi, Aulangonvuori sekä Aulangon näkötorni.
Miten majesteettista!
Sibeliuksen kerrotaan tuoneen Lyseon kokoelmiin myös tamminkaisen (Lucanus cervus), Euroopan suurimman kovakuoriaisen, jota ei nykyisellään enää esiinny Suomessa. Tämän uhanalaisen kovakuoriaisen toukka syö kuollutta tammen puuainesta.
Huvituin siksi, että muistan hyvin Lyseon yläasteen välituntien aikaiset korispelit, pojat ja kikattelut, sekä sen suuren lukitun oven, jonka takana aukesi kiehtova ja salaperäinen maailma: hämyisen huoneen hyllyillä oli purkeissa keltaiseen nesteeseen säilöttyjä hyönteisiä, toukkia, pieniä eläimiä, ja jopa erään Hämeenlinnan naisvankilan entisen vangin kuolleena synnyttämä sikiö, jolle oli ehtinyt kehittyä pienet sormet ja varpaat.
Vain vaivoin valoa siivilöivän huoneen keskellä seisoi neljällä sorkallaan kaksipäinen karitsa, mutta minua kiinnosti aina enemmän se lähes kaksimetrinen monni, nykyisin Suomesta sukupuuttoon hävinnyt viiksekäs kala, joka tönötti täytettynä yhdellä hyllyistä.
Niillä samoilla pölyillä lepäsivät varmasti myös Sibeliuksen tuomat käärmeennahat sekä se ohuin neuloin seivästetty kuoriainen.
Aulangon näkötorni
Kolmeenkymmeneenkolmeen metriin kurkottavan kallion laella kohoavasta Aulangon näkötornista on ihailtu suomalaista kansallismaisemaa jo yli 100 vuotta. Aulangonvuoren laelle rakennettu Aulangon näkötorni eli Graniittitorni on kesäaikaan avoinna päivisin kello 8–19 ja maisemia pääsee ihailemaan ilmaiseksi. Aulangon näkötornin huipulta aukeavasta Lusikkaniemen maisemasta otti aikanaan kuvan myös ukkini tai mummini. Näkötornin juurella sijaitseva näköalaterassi on valmistunut vuonna 1934. Muista vierailla myös Aulangon Tornikahvilassa!
Vaikka vuodet vierivät, historia on ja pysyy. Aulangon luonnonsuojelualueen vanhat puut kasvavat rauhassa, ja niiden pienet taimet itävät vikkelään. Luonnontilainen metsä voimistuu ja palvelee retkeilijöitä vielä vuosisatojen päästä.
Joko sinulta löytyisi aikaa vierailla täällä?
Linkkivinkit
★ Retkeilyreitin (7 km) kartta
★ Aulangonjärvenkierroksen aloituspiste kartalla
★ Sibeliuksen metsä
★ Hämeenlinnan matkailusivusto
★ Aulangon Tornikahvila
Kiitos, kun tuet sivuston toimintaa
Kun hankit retkeilyvarusteita ja kirjoja boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat lukukokemuksen ilman mainosbannereita.