Yksityinen Intan-museo yhden miehen kotona
Lokakuinen blogimatka rouhean timantinmuotoiseen Singaporeen, sinne neonväriloistossa hehkuvien kukkien luo aina Malakan niemimaan kärkeen saakka toteutettiin yhteistyössä Singapore Tourism Boardin kanssa.
Pohjoismaisen bloggaajaporukan viiden päivän tehoreissu antoi niin paljon, etten ole vieläkään pureskellut kaikkea kokemaani – etenkään tätä kenties mielenkiintoisinta koskaan näkemääni museota, Intania, johon palaisin koska tahansa uudestaan.
Ulkona ilmaa pystyi leikkaamaan veitsellä, minibussin ilmastointi huusi täysillä. Torkuin koko neljänkymmenen minuutin ajomatkan pitkin laitakaupungin asfalttiteitä kohti Intan-museota, joka itse asiassa on erään peranakalaisen miehen koti.
Asia tosin valkeni vasta paikan päällä, enkä tahtonut uskoa näkemääni: vaikka reissulogiikkani on aina perustunut paikallisten ihmisten kanssa tutustumiseen, en ole vielä koskaan päässyt vierailemaan kenenään kotona.
Herkistyin että niiskaisin. Pääsy paikallisen, vieläpä alkuperäistä peranakalaiskulttuuria edustavan miehen kotiin oli kunnia – upea kokemus, jonka toivoisin tapahtuvan jokaisella reissulla, minne ikinä matkustankin.
ALVIN YAPP, Intan-museon omistaja ja asuttaja, pitkän ajan peranakalaisen kulttuurin keräilijä, yllättyi STB:n eräänä päivänä kysyessä josko upea koti muutettaisiin museoksi – löytyihän tiloista koko maan suurin kokelma arvokasta perinnetietoa ja -historiaa, upeista kansallisaarteista ja -vaatteista puhumattakaan.
Yapp ei tietenkään halunnut muuttaa pois kotoaan mutta miksi olisi pitänytkään: voihan kotona järjestää opastettuja kierroksia. Ja kas, konsepti oli valmis ja maailman tähän saakka parhain koskaan vierailemani museo syntynyt.
Intan-kotimuseovierailun kruunasi Alvinin äidin kattama teepöytä, joka komeili naisen leipomuksista sekä höyryävistä teekupposista.
Kiitos, kun tuet sivuston toimintaa
Kun hankit retkeilyvarusteita ja kirjoja boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat lukukokemuksen ilman mainosbannereita.
Voi että kun olisin tiennyt tästä viime kuussa Singaporessa ollessani! Ihan älyttömän hieno ja mielenkiintoinen konsepti. Mutta kiitos tunnelmallisista kuvista, pääsipä ainakin niiden kautta fiilikseen mukaan. 🙂
No harmistus! Ensi kerralla sitten, otat vaikka välipysäkin Singaan matkalla muualle Aasiaan. (:
Tuollainen on niin kaukana omasta matkailutyylistäni, mutta jopa minä ymmärrän, että tuollaisen on täytynyt olla ainutlaatuinen kokemus :). Tuota ei ihan jokainen matkustelija pääsekään kokemaan 😉
Tuostahan me sun kanssa puhuttiinkin ja miten siistiä onkaan, kun meitä on niin erilaisia reissaajia ja kirjoittajia. Mutta ihana kokemus, ja mikäli paikan päälle haluaa niin aikaa vaan varaamaan! (:
Niinpä :). Se todellakin on hienoa! Laajenee omakin tietämys paljon helpommin kuin ei lue aina samanlaisista kokemuksista kuin omansa. Kyllä tuon paikan voi pitää mielessä 😉
Sinä sen sanoit! (:
Tää museo olis kyllä kiinnostanut paljonkin joulu-/tammikuisella vierailulla, kun olin siitä just sun blogista inspiroitunut. Harmi vaan, että mestoille pääsy ei ollutkaan ihan niin yksinkertaista tietenkään kun kyseessä on heidän koti ja aika varataan erikseen. Eikä sitten lähdetty sen enempää kyselemäänkään, kun todettiin ettei olla valmiita maksamaan 90 dollaria vierailusta ja teekesteistä kahdelta hengeltä 😀 Ihan huikeaa siis, että olet pääsyt tuon kokemaan, sen verran ainutlaatuinen kokemus 🙂
Harmi ettei natsannut teidän kohdallanne. Tuo ajanvaraus tosiaan toimii hieman erilailla kun kyseessä on koti, mikä tuntuu aika hurjalta näitä kuvia katsellessa. Omien vierailujen lisäksi Intaniin järjestetään ryhmävierailuja, mutta taitavat nekin olla kovin suosittuja – ihan siitäkin syystä, ettei niitä järjestetä turhan usein.