Termospullo on retkeilijän luottokumppani

Jokaisella suomalaisella on jonkinlainen suhde termospulloon. Se voi olla retkitermos, työpaikan kahvitermos, rakennustyömaan ruokatermos, eväiden maitotermos, termosmuki autossa tai mikä kullekin.

Yllättävän paljon kuulee myös negatiivisia muistoja, sillä monilla termospullot eivät pidä lämpöä, ne vuotavat tai ovat kertakaikkiaan menneet rikki.

Itsellänikin on pitkä historia termarin käyttäjänä ja ensimmäiset varsinaiset muistot ovat surullisia. Lapsuuden kesät tuli vietettyä isovanhempien kanssa mökillä Itä-Hämeessä. Tein retkiä lähimetsään ja eväät mummuni usein laittoi mukaani. Olinkohan juuri toisella kymmenellä, kun lähdin läheiselle Morovuoreksi kutsutulle kalliolle. Termospullossa oli kahvia ja voipaperissa leivät. Heitin repun liian reippaasti selästäni ja samassa kuului helähdys. Vihreäruutuisen termospulloni lasinen sisus rasahti iskun voimasta säpäleiksi ja kuuma kahvi levisi reppuun.

Otin opikseni, mutta vaikka olin varovainen, niin eräs tunnettu suomalaismerkki hajosi parikin kertaa käytössäni. Kun ensimmäiset edulliset terästermospullot rantautuivat Suomeen, hankin sellaisen heti. Se piti juoman lämpimänä sen minkä piti, mutta paremmastakaan ei ollut kokemusta. Kuulopuheista tiesin Stanleyn, amerikkalaisen vihreän vasaralakkapintaisen terästermospullomerkin, mutta meni vuosia ennen ensikohtaamista.

On mielenkiintoinen ilmiö, että vaikka tietää jonkun tuotteen tai varusteen hyväksi, voi ensikokemus ylittää kuvitelmat. Niin kävi Stanleyn kanssa. Istuimme kerran illansuussa tutun kanssa metsässä ja kaivoimme termokset repuistamme. Minä kaadoin kuppiini sitä tuttua haaleaa kahvia, kun näin laskevan auringonvalossa kaverini pullonsuusta nousevan lämpöhöyryn. Olin myyty.

Vuonna 1913 Pohjois-Amerikan Massachusettsissa William Stanley Jr keksi tavan, millä kahden teräslieriön väli saadaan tyhjiöksi. Terästermospullo oli keksitty. Lasinen termospullo oli kehitetty jo kaksikymmentä vuotta aikaisemmin Skotlannissa ja ensimmäinen kaupallinen termospullo oli tullut myyntiin Saksassa 1904, mutta Stanleyn kehittämän hitsausmenetelmän ansiosta termospullosta tuli särkymätön.

Blue collar workers eli haalareita käyttävät työläiset olivat aluksi Stanleyn suurin kohderyhmä. He tarvitsivat kestäviä astioita eväilleen ja siksi ”unbreakable bottle” oli hyvin tervetullut tuote. 1900-luvun alun kuvastossa on hyvin tuttu näky kypäräpäisistä amerikkalaisista työmiehistä, joilla on metallinen evässalkku ja teräksinen termospullo. Stanley teki historiaa.

Pitkään nesteen kuumana tai kylmänä säilyttäville pulloille oli tilausta myös teollisuudessa, ja esimerkiksi lääketeollisuus tarvitsi termosastioita säilykseen ja kuljetukseen. Stanley valmisti peruspullojen lisäksi myös paljon erikoistuotteita asiakkaittensa tarpeisiin. Esimerkiksi Pullman-luksusjunanvaunuissa tarjoilija kaatoi matkustajan kuppiin juotavaa kirkkaista suippokaulaisista terästermoksista. Yhdysvaltain armeijan tarpeisiin Stanley teki erilaisia isompia termospulloja, joissa oli osassa oli alareunassa hana ja ylhäällä kantokahva.

Ilmailuteollisuuteen Stanleyn tuotteet otettiin 1930-luvulla. Korkealla lentävissä lentokoneissa ei ollut eristeitä ja kun ulkoilman kylmyys tunkeutui koneen sisälle, tarvittiin termospulloja, joista miehistö saisi lämmintä juomaa. Termospullo olikin vakiovaruste esimerkiksi pommikoneissa, jotka lensivät pitkiä matkoja ja joidenka ahtaissa tiloissa ei keittiötä ollut. Jenkkikoneissa oli Stanleyn valmistamat pullot.

Vuonna 1990 ilmestyneessä Memphis Belle -elokuvassa on klassinen kohtaus, jossa pommikone lentää ilmatorjuntatulen läpi ja koneeseen osuneen ammunnan seurauksena purskahtaa ohjaamoon punaista nestettä. Miehistö säikähtää ja kapteenin sekä perämiehen huutaessa loukkaantuita, toteaa lentomekaanikko/ampuja penkkien takaa huojentuneena punaisen nesteen olleen tomaattikeittoa. Sirpale oli rikkonut termospullon ja miehistölle varattu keitto oli levinnyt ohjaamoon.

Tarinan autenttisuudesta ei ole tietoa, mutta totta on se, että Boeing B-17 -pommikoneen eli Lentävän linnoituksen ohjaamossa perämiehen penkin takana todella oli termospullo. Itseasiassa siinä oli kaksi Stanley Super-Vac -terästermospulloa seinään asennettuna, suuaukko alaspäin. Korkkien tilalla olivat hanat, joista nesteen saattoi valuttaa mukiin. Nämä pullot ovat nykyään harvinaisia ja arvokkaita keräilykappaleita.

Suomessakin on keräilijöillä muutamien tänne tuotujen DC-3-koneiden varusteisiin kuuluneita isoja hanallisia Stanley-termoksia. Stanley on siitä kiitollinen keräilykohde, että aivan alusta asti on pullojen pohjaan stanssattu tarkat tiedot ja käyttöohjeet sekä valmistusvuosi, ja näkemässäni suomalaisen Kar-Airin DC-3-koneeseen kuuluneessa maalikuussa 1961 valmistuneessa Stanleyn thermal jug:n pohjassa vielä vaatimattomasti ”It will not brake”.

Stanleyn varmasti tunnetuin väri on vihreä. Hammertone green julkistettiin vuonna 1953. Meillä kutsuttaisiin pinnoitetta vasaralakatuksi, joka tekee siitä hyvin kestävän ja metallia suojaavan pinnan. Maailman muuttuessa myös termospullojen käyttäjäkunta laajeni. Stanleysta tuli hyvin suosittu metsästäjien ja kalastajien keskuudessa. Monille käyttäjille, varsinkin Amerikan mantereella, Stanleyn hyvä maine oli siirtynyt jo usean sukupolven mukana. Turhaan ei sanottu, että isoisän aikainen termospullo on edelleen käyttökelpoinen.

Vihreä Stanley tuli tutuksi myös suomalaisille. Kallishan se oli, mutta tuskin kukaan on sen hankkimista katunut. Yksi Stanleyn filosofiasta oli korjattavuus. Kestävä pullo ei hajonnut, mutta korkki tai termoksen päällä oleva muki saattoi rikkoontua tai hävitä. Koska Stanley-teräspullojen mallit ja mitat säilyivät samanlaisina vuosikaudesta toiseen, sopivat uudet osat kymmeniä vuosia vanhoihin pulloihin. Ja vaikka tilavuuskin vaihteli, sopivat korkit keskenään. Ja näin on edelleen. Minun eri-ikäisten Classic-sarjan pullojen korkit ovat kaikki keskenään vaihdeltavissa.

William Stanley Jr:n kehittämä tekniikka palveli pienin tuotantoteknisin muutoksin 95 vuotta. Koko sen ajan oli pulloissa käytössä Char-Vac-tekniikka eli tyhjiön ohella metallilieriöiden välissä oli hyvin hienorakeista hiilimurskaa. Se toi toki lisäeristystä, mutta ehkä tärkein etu oli kestävyyden parantaminen. Sillä Stanley lunasti lupauksensa breakable – särkymätön. Kun elintarviketeollisuuden säädökset muuttuivat, joutui Stanley luopumaan hiilestä.

Kymmenkunta vuotta käytettiin vanhaa rakennetta ilman hiiltä, kunnes vuonna 2019 Stanley muokkasi sisätilan uudelleen ja pienensi tyhjiötilaa. Se ei sanottavammin muuttanut eristävyysarvoja, mutta toi kestävyyttä. Nyt ei iskun saaneeseen pulloon tule lommon kohdalta helposti kylmäsiltaa ulkokuoresta sisäpulloon, eikä eristävyys katoa. Ja mikä parasta, samat vanhat korkit ja juomakupit ovat edelleen samat ja vaihdettavat, kuin aina ennenkin.

Ensimmäisen oman Stanleyn alkutaival meni testatessa. Varustefriikkinä olin hyvin kiinnostunut pitääkö Stanley minkä lupaa. Keittelin vettä ja mittailin lähtölämpötiloja sekä määrävälein tein tarkistusmittauksia. Erityisen kiinnostavaa oli se, että lämpölupaus oli pienempi, kuin mitä sain testimittauksien tuloksiksi. Mielenkiintoista oli myös pullon tilavuuden vaikutus lämmönkeston pituuteen. Mitä suurempi pullo, niin sen pidemmän ajan neste kestää kuumana.

Kiinnostavaa oli myös se, että Stanleyn pohjassa luki vuosikaudet, että ennen käyttöä kannattaa laittaa kylmää tai kuumaa vettä tasaamaan sisäosan lämpötilaa, ennen varsinaisella kylmällä tai kuumalla juomalla täyttämistä. Nykyään merkin viesti on, ettei ennakkokäsittelyä tarvita, sillä eristävyys on ilman sitäkin kilpailijoihin verrattuna huippuluokkaa. Oli se niin tai näin, niin itse teen sen aina automaattisesti, sillä ei se väärinkään ole. Samalla tulee huuhdottua pullon sisus, jos sinne vaikka olisi pölyä päässyt.

Stanley kulki mukanani retkillä. Kuskasin valmista kahvia ja kuumaa vettä. Joskus juomana oli valmis tee tai kaakao. Maidonkin laitoin joskus kahvin sekaan. Maitotuotteiden kanssa täytyy olla varovainen, etteivät ne jää pulloon tai korkin kierteisiin. Yleensä hyvä huuhtelu ja tilkka tiskiainetta riittää, mutta Stanleyt ovat konepestäviä, joten aina välillä ne kannattaa pyöräyttää astianpesukoneen kautta.

Usein kuskasin termospullossa kuumaa vettä. Kun sitä kaataa retkiruokapussiin, syntyy esikypsytetyistä ja pakastekuivatuista aineksista valmistettava ruoka kädenkääntessä. Siinä välttää keittimellä veden keittämisen ja myös kattilatiskin, kun ruoan voi syödä suoraan pussista. Ja lopulla kuumalla vedellä voi huuhtoa lusikan, kunhan on ensin juonut kupillisen teetä.

Termospulloon tulee tehtyä myös kuumaa mehua, joka on hyvä kehoa lämmittävä juoma, kun aamuyöllä herää makuupussissa metsän keskellä. Toinen hyvin suositeltava kuuma juoma on glögi. Varsinkin talvella se on hyvinkin suositeltava retkijuoma, jonka sesonki Suomessa on hyvin lyhyt, kun taas keskieurooppalaisilla markkinoilla sitä saa koko kylmän kauden.

Opin käyttämään ruokatermospulloa. Aikoinaan halpa ruokatermos oli ollut huono sijoitus, koska ruoka ei kestänyt muutamaa tuntia edes haaleana. Nyt ruoka pysyi kuumana ja maukkaana pitkän aikaa, kun käytössä oli laadukas astia. Yksi bravuureistani oli Norjalainen nakkimuki, jota youtubevideollani esittelin. Siinä kuumaan maustettuun veteen laitetaan nakkeja, jotka muutaman tunnin päästä nautittuna ovat erittäin herkullisia. Nakkimukia on kopsattu paljon ja sitä näkee vinkkinä netissä ja lehdissä. Hauskaa on, että edelleenkin hyvin usein saan kiitosta ja kommentteja hyvästä ideasta.

Ruokatermos on muutenkin kätevä kapistus, koska siinä voi kuskata vettä, mutta myös kotona tehtyä kuumaa ruokaa mukanaan. Se voi olla kiinteää tai keittoa. Sitten siinä voi hauduttaa. Pienen ajan keitetty kuuma ruoka kun laitetaan tiiviiseen eristävään astiaan, jatkaa se kypsymistään. Vaelluksilla kun kuivatut ruoka-ainekset laitetaan termokseen ja kuumaa vettä päälle, ennallistuu ruoka astiassa syömäkuntoon.

Innostuin Stanleysta. Ehkä vähän jopa hurahdin. Minulla oli useita erilaisia pulloja, mutta historia kiehtoi niin kovasti, että hankin eBaysta muutaman vanhan Stanleyn. Upein löytöni oli satavuotias alkuperäisen mallinen musta termospullo. Toinen hankinta oli ensimmäisiä vihreitä Hammertone-malleja vuodelta 1954. Tulin sitten vielä innoissani ostaneeksi Amerikasta vanhan alumiinisen lounaslaatikon, koska se on jotenkin oleellinen osa Stanleyn alkuaikojen kohderyhmää. Siksiköhän ne valmistavat samanlaista vielä uustuotantonakin?

Vihreän 1980-luvun pullon hommasin Suomesta ja uudempia on kertynyt useita erilaisia. Tuotteiden testaaminen on jotenkin koko ajan mielessä. Laskeskelen lämpöjä ja mietin aikoja. Kun nyt jo lopetettua Master-sarjaa kehuttiin erityisen vahvaksi päätin kokeilla sen kestävyyttä ajamalla sen yli panssarivaunulla.

Tulihan siihen kunnon klommo, mutta se ei tyhjentynyt eikä eristävyys hävinnyt kuin osaksi.
Kun uuden tekniikan Stanley-terästermospullot tulivat, piti heti mitata ruokatermoksen lämmönkestävyys, koska en jaksanut uskoa, että sisätilojen kasvaessa eristävyys on sama, vaikka ulkomitat eivät vanhaan pulloon verrattuna muuttuneet. Itseasiassa uusi ruokatermos piti lämmön kauemmin.

Stanley-termosastiat ovat olleet kovassa käytössä ja monessa mukana. Retkille tosiaan kuumat sekä kylmät nesteet ja ruokatermoksessa on kuskattu lämmintä ruokaa, mutta esimerkiksi myös jäätelöä. Erittäin herkullista ja yllättävää kesäisellä metsäretkellä. Joskus olen mennyt autolautalla Ruotsiin ja kotona keittänyt termoksiin kahvit ja kuumat vedet mustikkakeittoa varten valmiiksi ja sitten jossain Nyköpingin liepeillä levähdyspaikalla olen nauttinut ne aamiaiseksi.

Kesämökillä on Stanleyn 1,9 litran growlerissa aina kylmä vesi. Se pysyy raikkaana juomista ja kahvinkeittoa varten. Growler on oikeasti olutkannu, jolla haetaan tuoretta kaljaa suoraan panimon hanasta. Suomessahan sellainen ei tietenkään ole sallittua, koska holhousyhteiskunta ja sääntö-Suomi. Stanleyn kylmälaukussa kulkevat mökkimatkan maidot ja muut viileää kaipaavat, mutta sillä on myös haettu pitsat ja hampurilaiset kaupungista. Eristävässä laukussa ne pysyvät kuumina kuljetuksen ajan. Kätevää.

Olen ollut useammassa televisiotuotannossa huoltamassa kuvausryhmää, joka täytyy saada nopeasti ruokittua keskellä suomalaista luontoa.

Aamuisin on isoihin termospulloihin keitetty litrakaupalla vettä ja ruokatauolla niistä kaadetaan höyryävä vesi retkiruokapusseihin. Nopeaa ja tehokasta. Toisissa pulloissa on sitten ollut valmista kahvia. Sama idea toimii myös isomman porukan leiri- ja retkitoiminnassa. Kun jokaisella tuotantoryhmän jäsenellä on vielä oma termos-juomapullo, pysyy juomavesikin koko päivän viileän raikkaana. Useat ovat ne aamut, kun olen lähtenyt autolla reissuun ja mukitelineeseen laittanut Stanleyn termosmukin. Sormella painettava pikakorkki mahdollistaa yhdellä kädellä mukin käsittelyn, mutta astiasta ei läiky juoma yli. Kääntökorkilla toimii myös juomapullo, joka sopii auton ovikoteloon tai polkupyörän pullotelineseen.

Vaikka vihreä Classic Stanley on aina ollut suosikkini, niin täytyy myöntää, että ihastuin uuteen Milesstones-sarjan mustaan erikoismalliin, jolla juhlistettiin Stanleyn juhlavuotta Se oli pintakuvioltaan samanlainen kuin se hankintani sadan vuoden takaa ja logokin oli identtinen. Koko yleisilme oli hyvin nostalginen ja vanhaa kunnioittava, vaikka sisus oli täysin uutta 4D-ThermologyTM-tekniikkaa. Kierrekorkissakin oli korkkia, sillä aikoinaan termoksissa oli korkkikorkki.

Nyt uusi The Artisan-mallisto noudattelee tuon erikoismallin muotokieltä. Sarjassa on sen litraisen lisäksi iso 1,4 litran kahvallinen terästermospullo ja puolen litran ruokatermos. Lämmön- ja kylmänekestoakin luvataan tuntitolkulla. Vaikka The Artisan -sarjaa saa myös vihreänä, olen tällaisena perinteiden ystävänä tykästynyt mustaan, joka vie mielikuvan takaisin 110 vuoden taakse, jolloin William Stanley Jr pajassaan sai maailman ensimmäisen terästermospullon tehtyä.

Vaikka ihmiset ovat oppineet kuskaamaan mukanaan termospullossa kahvit ja teet, niin usein kahvimaito lirutetaan kuppiin vanhasta limsapullosta. Toki se siinäkin kulkee mukana, mutta lämpenee nopeasti ja menee happamaksi kesäkuumalla suhteellisen nopeasti. Itsellä on usein mukana kaksi termospulloa, joista isommassa on kahvi ja pienessä tiiviskorkkisessa termosmukissa on kahvimaito. Voin kertoa, että kyllä toimii.