Tiedätte varmasti sen tunteen, kun palaset loksahtavat paikoilleen ja innostaa niin maan pirusti!
“Pitäisikö meidän aloittaa oma podcast?” oli lähes retorinen kysymys, johon olisi ollut hullua vastata kieltävästi.
Idea syntyi vain hetki ennen joulua, kun kävimme Evan kanssa retkeilemässä Paloheinän pitkospuilla. Huomasimme keskustelun päätyvän jälleen kerran siihen samaan erämuijailuun kuin aina ennenkin: miten löytää parhaat retkikohteet, miksi vaeltaminen on niin ihana mielentila, miksi naisten vaellusvarusteet istuvat aina huonosti ja miksi niin monet olettavat, että yksin matkailevaa tai retkeilijää naista pitäisi lähtökohtaisesti pelottaa.
ERÄLOKI on podcast retkeilystä ja mimmienergiasta. Laita kuunteluun ja osallistu Twitterissä keskusteluun tägillä #erälokipodcast. Muutetaan maailma yksi retki kerrallaan!
Ensi viikolla puhutaan selviytymisvinkeistä, sillä vaikka kaikki kai haluaisivat uskoa EI RETKILLÄ OLE AINA HAUSKAA. Eli heittäkää parhaat survival tipsinne kehiin!
Kiva kuunnella teitä!
PS. Pacific Crest Trail 2,659 mi (4,279 km) – hyvä Eva!!! 💪💪💪
Kiitos meidän molempien puolesta <3
Hei mahtavaa! Just pohdin kävelylenkillä, et pitäis etsiä jotain podcasteja kuunneltavaksi. Aloitan tästä! Ja mun yksinretkeily kyllä tyssää siihen, et vähän pelottaa. 😀
Ihana kuulla, että Eräloki pääsee kuunteluun! Toivottavasti saat tulevien jaksojen myötä uskallusta lähteä retkeilemään myös yksin, sillä mun mielestä jokaisen ihmisen pitäisi viettää edes yksi yö itsekseen metsässä. Se on ihan mieletön kokemus. <3
Ihan mieletön tapa aloittaa tää päivä kuuntelmalla teitä!! Rakastin ekaa jaksoa enkä malta odottaa seuraavia! Ihanaa mimmienergiaa!
Voi kiitos ihanasta palautteesta, Minni! <3
Eikä! Superia! Erilaiset podcastit on elinehto meikäläisen lenkkeilylle, joten tällä pääsee taas muutaman kilometrin eteenpäin! Vielä en ole kuunnellut, mutta ehdottomasti tulee listalle. Jee! 🙂
Ihana kuulla, kiitos Leela! Ihan huippu juttu. 🙂
Moikka!
Suurkiitos ensinnäkin mahtavan inspiroivasta podcastista! Lähden mieluusti kesällä retkeilemään porukalla, mikäli semmoinen kutsu on vielä voimassa ja sekaan mahtuu…?
Olisin halunnut kysyä vinkkiä mahdolliseen Caminon reissuun tulevana loppukesänä. Alustava suunnitelma on mennä se Ranskan reitti, mutta toisaalta mietityttää se, että onko autoteitä taivallettavan minkä verran, ja toisaalta onko vuoria “riittävästi” 🙂 ? En ole siis vielä mitenkään perehtynyt enempää noihin reitteihin.
Kaikkea hyvää tuleville reissuillenne :),
Minna
Moi Minna!
Ihanaa kuulla että olet tykännyt! Kesän retkelle mahtuu ehdottomasti mukaan ja palataan pian tarkempien ajankohtien ja muun kanssa.
Mitä Caminoon tulee – kävelin ranskalaisen reitin keväällä 2016. Autotietä tai sen vieressä kävelemistä on paljon. Tietysti sinänsä ymmärrettävää kun maan isot tiet on rakennettu vanhaa pyhiinvaellusreittiä mukaillen, mutta onhan se kävelijälle turhauttavaa 🙂 Vuoria oli ainakin minun makuun vähän, alle kymmenenä päivänä itse vaelluksesta. Toisaalta reitti muuten on melko helppo ja palveluiden puolesta ideaali, eli vielä ei kannata tyrmätä! Pienissä kylissä ja tasaisissa pelloissa on oma hohtonsa! Pohjoinen reitti Espanjan pohjoisrannikolla voisi myös olla ihan potentiaalinen vaihtoehto, siellä käsittääkseni reitti kulkee enemmän luonnossa 🙂
Moikka jälleen Eva ja Marinella!
Kiitos kaunis Camino-vastauksesta… Hiukan on “tieto lisää tuskaa” -fiilis, ja vaihtoehtoja paljon – jopa muita kuin Caminoa olen funtsannut (Inkatrail, Annapurna / Everest Base Camp jne…). Eli kysynkin vielä teiltä molemmilta vinkkiä seuraavaan. Mahdollisuus on siis lähteä elokuun 10 pvä jälkeen 1-2 kuukaudeksi reissuun ja vaeltamaan. Haluaisin; paljon vuoria ja luontoa, vähemmän porukkaa – kuitenkin kohtuulliset palvelut (mahd. kevyt kantamus olisi optimi, eli en haluaisi telttaa ja monen päivän ruokia raahata) ja mieluusti myös kohtuuhintaiset… Onko teillä ihan kohdevinkkejä, tai miten ryhtyisitte tiedonhakuun? Caminokin kiinnostaa edelleen – mutta toisaalta mietityttää porukan määrä parhaaseen euroopan loma-aikaan niillä reiteillä. Kiitos, jos jaksatte vastata – ja kiitos myös edelleenkin inspiroivasta, kuplivasta ja ihanan ei-tärkeilevästä podcastista 🙂