Oodi jäätimanteille ja tiikerikakulle

Itäisen, eteläisen, läntisen ja etenkin pohjoisen Suomen asukkaiden yksi vuoden tärkeimmistä merkkipäivistä – tai oikeastaan juhlapyhistä – on aina ollut kevätpäiväntasaus, jota vietetään tänä vuonna 21. maaliskuuta.

Mutta jo vain on tuo iloinen valoilmiö ilahduttanut meitä jo nyt enemmän kuin naismuistiin, ja olen sen kunniaksi melko usein pakannut työpäivän päätteeksi reppuuni kameran ja pientä evästä, ottanut nokan kohti uutta paikkaa ja kuvannut talvista luontoa, joka verkalleen heräilee taas kevääseen.

On ollut hauskaa tehdä havaintoja, joita näkee ja kokee vain tähän vuodenaikaan: lumi sulaa muotoaan muuttaen ja värejä toistaen kuin Muranon lasi, auringonsäteet lämmittävät poskipäitä ja jäälohkareet napsahtelevat nätisti toisiaan vasten niiden erkaannuttua omiksi laineilla lipuviksi lautoikseen.

Olen Irmelin kanssa täysin samaa mieltä hänen kirjoittaessaan:

Matkalla oleminen on minulle tärkeää, tekipä sitten matkaa pienesti tai isosti, valtamerilaivalla tai kottikärryjen kanssa kasvimaalla – tai ihan vaan omassa päässä.

Se, että lähtee ulos ja ihan lähelle, riittää.

Myös elämässä kaikki kulkee hyvin. Sain luettavakseni Retkipaikka.fi-sivustomme toukokuussa julkaistavaan teokseen kirjoittamani jutut Utön ja aavekaupunkinakin tunnetun Jussarön majakoista. Vuosi ilman uusia vaatteita tai muutakaan -haasteeni meni tammikuun osalta hyvin: hankin ainoastaan Moleskinen kalenterin (26€), uusin domainin (22€) ja ostin kaksi tussia (~5€), joilla olen sittemmin piirrellyt maisemia kierrätyspaperiseen luonnosvihkooni.

[fullscreen][/fullscreen]

Tässä kuussa olen kylläkin ehtinyt käydä suosikkikahvilani Cafe Lasipalatsin tiikerikakkupalalla ja kahvikupposella (~6€), mutta se päivä oli niin erinomainen ja onnistunut, että olin herkkuni ansainnut. Enkä minä kovin monesta kahvilasta täällä Helsingissä ole tiikerikakkua löytänyt, joten mielestäni on ihan oikeutettua käydä edes kerran kuussa herkuttelemassa, jotta tarjooma pysyy. Muistan myös aina kertoa henkilökunnalle, miten onnelliseksi tuo suomalaisten perinneherkku minut tekee. Terveisiä siis Lasipalatsin henkilökunnalle!

Haltiasta olen hankkinut aiemmassa kirjoituksessa mainitsemani Torronsuon kansallispuistomerkin (5€), jonka kiinnitän Fjällravenin päivärinkkaani. Isompi ostos napsahti kuitenkin kohdalle viime viikolla, kun pistin uuden koneen osineen tilaukseen, mutta se ostos syntyi tarpeesta ja ennakoinnista, ennen kuin koko toosa räjähtää tai muuten vaan hyytyy. Koen siis edelleen sortuneeni vain rinkkamerkkiin ja tiikerikakkuun.

Tämän vuoden reissukohteista monta kotimaan kohdetta sekä kolme maata ovat minulle uusia, ja seuraava reissu onkin luvassa jo ensi kuussa. Balkanin maissa on aina ollut sitä jotain. Kun luontokohteet nykyisin määrittävät omien seikkailujen määränpään, en voisi olla onnellisempi upean Makedonian Matka-kanjonin odottaessa minua saapuvaksi.