“Not all treasure is silver and gold.”
ALL HANDS HOAY! huutaisi oikea piraatti, ja maakravulla tulisi kiire kannelle. Laivan rappuset ovat kapeat, ja vaikka meri keinuttaa lähellä laituria vain kevyesti, pitää varoa, ettei jaloissa ole mitään, mihin hädin tuskin laivaan ehtinyt sankariseikkailija voisi kompastua.
Olin kai niin innoissani tulevasta purjehduksesta, että hyppäsin Kampista väärään suuntaan kulkevaan bussiin.
Kuinka niin voi edes käydä?
Nappasin sitten lennosta taksin kuin New Yorkin kaduilla konsanaan, ja hurautin Hankolaiturille, jossa minua odottivat purjelaiva Ingrid sekä miehistöllinen Instagramin kautta tavattuja ystäviä.
Tuo kuvasovellus on tuonut elämääni niin suunnattoman määrän iloa ja uusia ihmisiä, ettei sitä oikein osaa uskoa todeksikaan.
Punaisten purjeiden Ingrid rakennettiin vuonna 1932 ammattikäyttöön Pohjanmeren tyrskyihin. Tehtyään täyden päivätyön tanskalaisena kalastusaluksena, kunnostettiin kaunokainen perusteellisesti Ruotsin Simrishamnissa, minkä jälkeen se löysi uuden kodin Itämerta seilaavana charter-aluksena erään tummansiniseen poolovillapaitaan sonnustauneen merimiehen kotoa.
Vasta Topin ja Eetun isän tavattuaan ymmärtää, miten meri voi pukea miestä.
Olin juuri vaipunut mahtaviin mielikuviin kaikista niistä vuosikymmenten aikana seilatuista tyrskyistä, kunnes…
“Nella! Sun vuoro kiivetä kokkaan!”
Yritin vaan en uskaltanut, joten tyydyin ottamaan kuvia Samista, joka keikkui laivan nokassa kuin vanha tekijä. En kuitenkaan malttanut olla kipuamatta narutikkaita ylös maston puoleen väliin, ja niin sain minäkin hetkeni purjelaivan hurjapäänä.
Kannatti uskaltaa.
Laineet laittoivat purjelaivaan vauhtia, ja välillä mentiin sellaista kylkimyyryä, että maakrapua hirvitti.
Mikä mieletön kokemus!
Ihan koko miehisto ei mahtunut mukaan tähän otokseen, joten Konstan, Villen, Samin, Julian ja Aten lisäksi kuvasta puuttuvat vielä Riku, Jaakko, Maria, Joonas sekä Eetu ja Topi, purjelaiva Ingridin kansipojat ja kesäisen purjehduksen järjestäjät.
Ennakkotilaa: Vaella, kalasta, rakasta — Omaa polkua etsimässä
"Minä rakastan merta; sen äärettömyyttä, ja salaisuuksia, jotka luonto on pystynyt säilyttämään itsellään. Kaikuja, jotka kumisten kantautuvat kilometrien syvyyksistä. Sitä, miten rannan hienolla hiekalla ja simpukkamurskalla kävellessään voi palata hetkeksi elämän alkukodin ääreen – sinne, mistä kaikki on syntynyt."
Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit sekä helmiä arkistojen kätköistä.
Upeita kuvia!
Ihana juttu ja kuvat! Ja ihan huippu porukalla olitte. 🙂
Seurasin silloin teidän Instagram-fiiliksiä maista käsin, näytti ihanalta! <3 Ja näyttää ihanalta edelleen!