Luovttat – Finnmarkin satumainen rullakiviranta

Luovttat (Rullesteinsfjæra) on Finnmarkissa sijaitseva luonnon muovaama ja hyvin erityislaatuinen rullakiviranta, jonka pyöreiksi hiotuneita värikkäitä kiviä ei tohdi uskoa todeksi.

Olen kerännyt kiviä pienestä asti, minkä vuoksi Luovttatin rullakiviranta nousi ensikuulemalta oman retkikohdelistan kärkeen. Minun oli päästävä näkemään omin silmin, pitivätkö sosiaalisessa mediassa julkaistut kuvat paikkansa.

Kun vieläpä saimme vieraiksemme pariskunnan, jonka toinen osapuoli on yhtä paljon kauniiden kivien perään kuin minä, päätimme lähteä päiväretkelle noin 2,5 tunnin ajomatkan päässä Lakselvista sijaitsevalle kuuluisalle Tanafjordin rannalle.

 

luovttat
Luovttatin luontopolku alkaa pienen parkkipaikan kupeesta.

 

Luovttatin polku on haastava mutta palkitseva

Olin lukenut Luovttatin reitistä monenlaisia kuvauksia Facebookin Suuntana Pohjois-Norja ryhmästä, jossa jaetaan päivittäin mitä parhaimpia kohdevinkkejä ympäri Norjaa.

Osa kuvasi polkua helpoksi, osa lyhyemmäksi kuin se todellisuudessa on. Osa oli kääntynyt takaisin puolessa matkaa. Norjalaisten antama kuvaus reitin haastavuudesta on middels, joka myös pitää paikkansa: normaali fyysinen kunto riittää, ja meidänkin retkellämme polulla tuli vastaan niin nuorempia kuin vanhempiakin kulkijoita.

Löydät tarkemman reittikuvauksen tämän artikkelin loppupuolelta, mutta voin jo nyt sanoa, etten suosittelisi polkua ihan kaikista huonojalkaisimmille. Nousumetrejä nimittäin kertyy, ja myös jyrkkiä laskuja osuu polulle pari. Aamupäivän sateen vuoksi reitti oli myös todella liukas ja kurainen, minkä suomin oikeuksin ystäväni antoi polun jyrkimmälle osuudelle maastoa hyvin kuvaavan nimen: Ripulirinne.

 

luovttat
Saderintama pysytteli kaikeksi onneksi poissa reitiltä.

 

Valitse reitille hyvät ja tukevat kengät

Kengät, lahkeet ja mukana retkeillyt Jope-koira olivat yltä päätä ravan peitossa, ja totesin omien valluslenkkareiden Gore-Tex-kalvojen olleen mennyttä. Suosittelen siis kiinnittämään huomiota kenkävalintaan ja myös niiden vedenpitävyyteen. (Toinen kengistän hörppäsi myös merivettä, kun en innostukseltani muistanut seurata aaltojen liikehdintää.)

Reitin haastavuus yllätti, vaikka pitkiin vaelluksiin tottuneena polku ei ollut itselle ylitsepääsemätön suoritus. Hiki, muta ja kastuneet varpaat unohtuivat hetkessä, kun viimein näimme sisämaahan työntyneen vaalean kivipellon, jonka helmoilta löytyi myös kuvankaunis Luovttat.

 

luovttat
Miljoonien vuosien saatossa pyöreiksi hioutuneet kivet helisivät rantavedessä kuin pussillinen marmorikuulia.

 

Mitkään kuvat eivät tee oikeutta Luovttatin kivien kauneudelle

Ne pitää nähdä omin silmin.

Aivan vesirajan tuntumassa kivien väri on mitä loisteliain, eikä näkyä tahdo uskoa todeksi. Kiviä on kaiken värisiä, vain muoto on yhtenäinen: miljoonien vuosien saatossa pyöreiksi hioutuneet kvartsit helisivät rannoille osuvista aalloista kuin pussillinen marmorikuulia.

Ranta on kaunis katsoa ja kuunnella.

Ja täällä me ikämme kiviä keräilleet ihmislapset olimme todella pakahtua onnesta.

Luovttatin luontopolku, 4 km

Sinisin reittimerkein merkitty Luovttatin luontopolku alkaa Šearesgieddejávri-järven itäpuolelta, pienen parkkipaikan kupeesta.

Norjan luontohelmien eli Perletourin kohteisiin kuuluvalle reitille kertyy mennen tullen mittaa karvan yli neljä kilometriä ja matkantekoon kannattaa varata ainakin tunti suuntaansa.

Polun ensimmäinen osuus seuraa Ippágirin rannikkoa rehevässä koivumetsävoittoisessa laaksossa. Noin 500 metrin jälkeen reitti nousee Stuorraoaivin “vuoren” yli, minkä jälkeen mutkainen mutta helposti maastosta erotettava polku kaartaa vasemmalle kohti pohjoista.

Upeat Tanafjordin maisemat aukeavat koko reitin ajan sen vasemmalla puolella. Tarkkasilmäiset erottavat myös vuonon vastarannalla kohisevan komean vesiputouksen.

Taivaalla liitävien merilintujen lisäksi onnekkaimmat voivat myös bongata valaita.

 

luovttat
Luovttatin rannasta saa kerätä kiviä maltillisesti, kuten reitin alussa oleva ohjetaulu kertoo.

 

Luovttat on nousuja ja laskuja

Nousumetrejä kertyy ja jyrkkiä laskeutumisia osuu reitin varrelle parisen kappaletta. Sateen jälkeen polku on myös  todella liukas ja mutainen (kuten meidän retkellämme kävi), joten myös hyvää tasapainoa vaaditaan. En itse suosittelisi reittiä huonojalkaisille, sillä polvia pitää nostella yhtenään, minkä lisäksi railojen yli pitää ottaa hieman pidempiä askelia.

Reitille on myös suositeltavaa ottaa mukaan vaellussauvat, mikäli sellaiset omistaa.

Mutta hyvällä peruskunnolla selviää, ja kunhan vielä muistaa varata vettä reppuun, ei pieni hikoilukaan haittaa.

Huom! Reitti ei ole rengasreitti, vaikka sen voikin kiertää sellaisena. Kun lähdet rannalta takaisin autolle, toinen polku ohjaa sinut vuoren huipulle. Tämä reitti on helpompi kulkea, mutta se ei johda parkkipaikalle, josta lähdit, vaan kauemmas tien poskeen. Tietä pitkin voi toki kävellä takaisin autolle ja parkkipaikalle, mutta matkaa kertyy melkein tuplasti.

Alla näet kuvan yhdensuuntaisesta reitistä, jota pitkin pääset parkkipaikalta rannalle ja takaisin.

 

luovttat kartta
Yhdensuuntainen reitti, joka johtaa parkkipaikalta rannalle ja takaisin parkkikselle.

 

Tässä kuvassa näet vaihtoehtoisen reitin (merkitty vihreällä), joka kiertää vuoren yli autotien poskeen. Matka on helpompi mutta melko paljon pidempi.

 

luovttat kartta
Reitti on pidempi mutta helpompi kulkea. Huomaa, että reitti päätyy autotien varteen, josta sinun tulee kävellä takaisin parkkipaikalle.

 

Vinkki! Ifjordin risteyksestä noin seitsemän kilometriä Lebesbyyn päin ajaessa löytyy toinen komea rullakiviranta. Kohde sijaitsee aivan tien vieressä ja on siten huonojalkaisellekin helppo saavuttaa. (Kiitos vinkistä, Jukka!)

Tutustu reittiin Ut.no:n verkkosivustolla »
Tutustu Perletourin kohteisiin »
Lue lisää kohdevinkkejä Pohjois-Norjan luontokohteisiin »

Suomen luetuimman matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.

Osa artikkeleista sisältää kumppanuuslinkkejä; vaikka minä saan niiden kautta tehdyistä tilauksista pienen korvauksen, sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat artikkeleiden tuottamisen jatkossakin.

09/2021

Vaella, kalasta, rakasta

Kaikkein pieninkin päätös muuttaa oman elämän kurssia.

Vaella, kalasta, rakasta on koskettava tarina rakkaudesta, oman polun löytämisestä ja uudesta alusta Pohjois-Norjassa. Lukuisin luontokuvin kuvitettu teos on tositarina kirjailija Monni Himarin elämästä sekä yli kymmenen vuotta kestäneen jatkuvan matkailun aiheuttamasta burnoutista ja siitä toipumisesta.

Lue lisää kirjasta täällä »

Tilaa kirja

Uutiskirje

Miltä kuulostaisi kahvitauko tai pari kuukaudessa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit, reissu- ja retkivinkit sekä helmet arkistojen kätköistä.

Privacy Preference Center