Luovttat (Rullesteinsfjæra) – Finnmarkin satumainen rullakiviranta

Luovttat (Rullesteinsfjæra) on Finnmarkissa sijaitseva, luonnon muovaama ja hyvin erityislaatuinen rullakiviranta, jonka pyöreiksi hiotuneita värikkäitä kiviä ei tohdi uskoa todeksi – ne pitää nähdä omin silmin.

Mitkään kuvat eivät tee oikeutta Tanafjordin rannalta löytyvän Luovttat rullakivirannan ”marmorihelmien” kauneudelle.

Aivan vesirajan tuntumassa rullakivien väri on mitä loisteliain, eikä näkyä tahdo uskoa todeksi. Kiviä on kaiken värisiä, vain muoto on yhtenäinen: miljoonien vuosien saatossa pyöreiksi hioutuneet kvartsit helisivät rannoille osuvista aalloista kuin pussillinen marmorikuulia.

Ranta on kaunis katsoa ja kuunnella.

Luovttat (Rullesteinsfjæra) on Finnmarkissa sijaitseva, luonnon muovaama ja hyvin erityislaatuinen rullakiviranta, jonka pyöreiksi hiotuneita värikkäitä kiviä ei tohdi uskoa todeksi – ne pitää nähdä omin silmin.

Mitkään kuvat eivät tee oikeutta Tanafjordin rannalta löytyvän Luovttat rullakivirannan ”marmorihelmien” kauneudelle.

Aivan vesirajan tuntumassa rullakivien väri on mitä loisteliain, eikä näkyä tahdo uskoa todeksi. Kiviä on kaiken värisiä, vain muoto on yhtenäinen: miljoonien vuosien saatossa pyöreiksi hioutuneet kvartsit helisivät rannoille osuvista aalloista kuin pussillinen marmorikuulia.

Ranta on kaunis katsoa ja kuunnella.

Olin lukenut Luovttatin reitistä monenlaisia kuvauksia Facebookin Suuntana Pohjois-Norja ryhmästä, jossa jaetaan päivittäin mitä parhaimpia kohdevinkkejä ympäri Pohjois-Norjaa.

Osa kuvasi polkua helpoksi, osa lyhyemmäksi kuin se todellisuudessa on.

Osa oli kääntynyt takaisin puolessa matkaa.

Norjalaisten antama kuvaus reitin haastavuudesta on ”middels”, joka myös pitää paikkansa. Normaali fyysinen kunto riittää, ja meidänkin retkellämme polulla tuli vastaan niin nuorempia kuin vanhempiakin kulkijoita.

Vaikka reitille kertyy korkeuseroa merenpinnasta vain noin 100 metriä, sen varrelle mahtuu yksi jyrkähkö ja sateisella säällä todella liukas lasku ja nousu (eli sama reitti mennen tullen).

Löydät tarkemman reittikuvauksen tämän artikkelin loppupuolelta, mutta voin jo nyt sanoa, etten suosittelisi polkua ihan kaikista huonojalkaisimmille. Polvia saa nostella. Lisäksi aamupäivän sateen vuoksi reitti oli todella liukas ja kurainen, minkä suomin oikeuksin ystäväni antoi polun jyrkimmälle osuudelle maastoa hyvin kuvaavan nimen: Ripulirinne.

Kengät, lahkeet ja mukana retkeillyt Jope-koira olivat yltä päätä ravan peitossa. Minä totesin valluslenkkareiden Gore-Tex-kalvojen olleen mennyttä.

Suosittelen kiinnittämään huomiota kenkävalintaan ja myös niiden vedenpitävyyteen. (Toinen kengistän hörppäsi myös merivettä, kun en innostukseltani muistanut seurata aaltojen liikehdintää.)

Reitin haastavuus yllätti, vaikka pitkiin vaelluksiin tottuneena polku ei ollut itselle ylitsepääsemätön suoritus. Hiki, muta ja kastuneet varpaat unohtuivat hetkessä, kun viimein näimme sisämaahan työntyneen vaalean kivipellon, jonka helmoilta löytyi kuvankaunis Luovttat.

Vaikka kiviä tekisi mieli kerätä mukaan repullinen, ja vaikka yhden tai kaksi reitin alkupäässä olevan kyltin sääntöjen mukaan voisikin ottaa, pidetään yhdessä huolta siitä, että ranta pysyy yhtä kauniina myös muille matkailijoille.

Sinisin reittimerkein merkitty Luovttatin luontopolku alkaa Šearesgieddejávri-järven itäpuolelta, pienen parkkipaikan kupeesta.

Norjan luontohelmien eli Perletourin kohteisiin kuuluvalle reitille kertyy mennen tullen mittaa karvan yli neljä kilometriä. Matkantekoon kannattaa varata ainakin tunti suuntaansa.

Polun ensimmäinen osuus seuraa Ippágirin rannikkoa rehevässä koivumetsävoittoisessa laaksossa. Noin 500 metrin jälkeen reitti nousee Stuorraoaivin ”vuoren” yli, minkä jälkeen mutkainen mutta helposti maastosta erotettava polku kaartaa vasemmalle kohti pohjoista.

Upeat Tanafjordin maisemat aukeavat koko reitin ajan sen vasemmalla puolella. Tarkkasilmäiset erottavat myös vuonon vastarannalla kohisevan komean vesiputouksen.

Taivaalla liitävien merilintujen lisäksi onnekkaimmat voivat myös bongata valaita.

Nousumetrejä kertyy, ja jyrkkiä laskeutumisia osuu reitin varrelle parisen kappaletta. Sateen jälkeen polku on todella liukas ja mutainen (kuten meidän retkellämme kävi), joten hyvää tasapainoa vaaditaan. En itse suosittelisi reittiä huonojalkaisille, sillä polvia pitää nostella yhtenään, minkä lisäksi railojen yli pitää ottaa hieman pidempiä askelia.

Reitille on myös suositeltavaa ottaa mukaan vaellussauvat, mikäli sellaiset omistaa.

Mutta hyvällä peruskunnolla selviää, ja kunhan vielä muistaa varata vettä reppuun, ei pieni hikoilukaan haittaa.

Reitti ei ole rengasreitti, vaikka sen voikin kiertää sellaisena. Kun lähdet rannalta takaisin autolle, toinen polku ohjaa sinut vuoren huipulle. Tämä reitti on helpompi kulkea, mutta se ei johda parkkipaikalle, josta lähdit, vaan kauemmas tien poskeen. Tietä pitkin voi toki kävellä takaisin autolle ja parkkipaikalle, mutta matkaa kertyy melkein tuplasti.

Yllä näet kuvan yhdensuuntaisesta reitistä, jota pitkin pääset parkkipaikalta rannalle ja takaisin.

Alla olevasta kuvasta näet vaihtoehtoisen reitin (merkitty vihreällä), joka kiertää vuoren yli autotien poskeen. Matka on helpompi mutta melko paljon pidempi.

Vinkki! Ifjordin risteyksestä noin seitsemän kilometriä Lebesbyyn päin ajaessa löytyy toinen komea rullakiviranta. Kohde sijaitsee aivan tien vieressä ja on siten huonojalkaisellekin helppo saavuttaa. (Kiitos vinkistä, Jukka!)

Lisäksi Olderfjordista löytyy Áhpeluoktan rullakiviranta sekä matkalla Altaan Storvikan rullakiviranta. Löydät nämä kohteet pinnattuna alla olevalle kartalle.

• Tutustu reittiin Ut.no:n verkkosivustolla
• Tutustu myös muihin Perletourin kohteisiin
• Lue lisää kohdevinkkejä Pohjois-Norjaan