Pohjois-Norja on monille tuttu matkakohde, mutta varsin harva on retkeillyt Lakselvin alueella. Se ei toki ole mikään ihme, sillä Porsangerin kunnan luontokohteista ei vielä löydy kovin paljon suomeksi julkaistuja retkitarinoita – toisin kuin Lakselva-joen kalajuttaja.
Olin keittämässä aamukahvia, kun ovelle kolkutettiin. Ystäväni Annele (jo yli 20 vuotta Lakselvissa asunut suomalainen nainen) teki yllätyspiston kahden samojedinsa Millan ja Savan kanssa ja pyysi minua retkelle Lohtivaaran tuntureille. Sää oli pitkästä aikaa kaunis ja kuulas, tuullut ei juuri nimeksikään, aurinkokin paistoi. Joten, mikä jottei!
Kahvittelujen päätteeksi pakkasin Canonin reppuun ja ajoimme yhtä matkaa Ritaojan reitin lähtöpaikalle. Auton voi jättää pienelle parkkipaikalle eli tasan siihen kohtaa, mistä reitit alkavat. Tänne on helppo saapua.
Lohtivaaran karun kauniissa, puuttomissa maisemissa
Lohtivaaran tuntureilla puikkelehtiva Ritaojan luontopolku on helppokulkuinen, ja koska ollaan jo valmiiksi varsin korkealla merenpinnasta, nousumetrejä ei kerry hirveästi. Sen puolesta tämän pitkäksi venyneen tunturin laelta pääsee jo reitin alkumetreillä ihailemaan lännessä avautuvaa Brennelvdalenia, norjan-suomalaisittain Palojovenlaaksoa.
Kuulostaa siltä kuin oululainen ystäväni olisi keksinyt nimen.
Nimeämislogiikka on täällä varsin kummallista muutoinkin, sillä Brennelv eli Palojoki on käännetty tienviittoihin lyhyen ytimekkäästi Palo. Lyhenteestä en osaa sanoa mitään, mutta täällä on edelleen vahva kveenin kielen osaaminen, mikä näkyy Lakselvin arjessa ja siten myös paikkojen nimissä: kaikki kyltit ovat norjaksi, pohjois-saameksi ja kveeniksi.
No niin, takaisin aiheeseen.
Itse polku, tuo luonnon ainainen kiertolainen, on hyvin havaittavissa, ja Ritaojan reittiä on helppo tallustella. Täällä ei myöskään eksy, kun pitää silmällä kiviin ja puiden pinnoille maalattuja punaisia reittimerkkejä.
Sysihautajärven ”kansallismaisema”
Sysihautajärven maisema voisi olla Alaskasta – ja vähintäänkin yksi Norjan kansallismaisemista. Leinikinsinisenä päilyvää järveä (tai pikemminkin lampea) reunustaa luonnontilainen havumetsä, jonka takaa aukeaa kaunis Porsanginvuono komeine tuntureineen.
Hetken näyttää siltä kuin maisema leijuisi keveänä ilmassa, niin erikoisen illuusion huilaava vesi ja heti kannaksen takana aukeava aava vuonomaisema saavat aikaan.
Vain me, koirat ja kaikki mäntyvanhukset
Koska maisemat ovat pitkälti puista paljaat, komean männyn kohdatessaan on pakko pysähtyä; iänvanhat havupuut ovat uskomaton näky. Niiden lonkeroiset oksat ovat kuin taivasta vasten kasvava juurakko.
Vitsailin Annelelle, miten ihmissilmän välttäessä kaarnapukuiset vanhukset nostavat multaiset varpaansa ja vaihtavat paikkaa, vaeltevat pitkin tunturiylänköä, tanssivat revontulien alla ja palaavat paikoilleen ennen aamunkoittoa.
Jatkamme matkaa, mutta kun selän takana rasahtaa, kurkkaan vaistomaisesti olan yli ja mietin, mahtoiko ajatukseni sittenkään olla niin hullunkurinen.
Ritaojan luontopolku lyhyesti ja pitkästi
Ritaojan luontopolku on itseasiassa monen lyhyemmän ja muutaman pidemmän matkan yhdistävä rengasreitti. Sivuan tässä lyhyesti alueen muita kohteita, joissa toivottavasti pääsen retkeilemään mahdollisimman pian – ja ehkä sinä minua ennen.
Karenhaugenissa on edelleen nähtävillä sodanaikaisen koulun perustukset. Kun pohjois-norjalaiset pakotettiin muuttamaan etelään ja Finnmark tyhjennettiin venäläisille, osa asukkaista kapinoi ja pakeni tunturiin, minne he myös perustivat koulun lapsilleen.
Ihmiset asuivat turvekammeissa ja elivät mahdollisimman näkymättömästi, jotta eivät jäisi perheinen ja kotieläimineen kiinni karkuruuttaan.
Karenhaugenilta Itään sijaitsevalta Mutingshyttan auotiotuvalta voi jatkaa matkaa Oskarin kammille (vanhalle turvekammille). Täältä polku polveilee hieman takaisin päin palaten Rohcinokkan laavulle, josta aukevat komeat maisemat Rohcin laaksoon.
Tässä vaiheessa päivävaellus on jo kääntynyt kohti parkkipaikkaa, ja reitin varrelle osuu seuraavaksi Iisakin kammi.
Loppumatka kuluu leppoisasti virtaavan Palojoen viertä, ja kuljettuja kilometrejä syntyy omista poikkeamista vaihdellen noin 15–25 kilometriä. Lyhyin reitti, Ritaojan polku, on kuitenkin vain muutaman kilometrin pituinen. En laskenut sen tarkemmin, mutta puhelimen appi näytti 7 000 askelta.
Tällä alueella viettäisi helposti useammankin päivän, etenkin kun tarjolla on oman teltan lisäksi laavuja ja kammeja, joissa kulkija voi levähtää ja vaikka yöpyä. Virvelikin kannattaa ottaa mukaan (muista kalastusluvat), sillä reittien varrelle osuu useita kalaisia tunturijärviä.
Löydät suuntaa antavat reittimerkit yllä olevasta Google Maps -kartasta. Voit tallentaa kartan itsellesi tulevia retkiä varten klikkaamalla Ritaojan luontopolku -otsikon perässä olevaa tähteä. Kohdetiedot saat puolestaan auki klikkaamalla vasemman yläreunan reunan pienellä nuolella varustettua kuvaketta.
Kun retkeilet Lakselvin suunnalla, tutustu myös Porsijärvien kierrokseen, Trollholmsundin dolomiittipeikkoihin sekä Stabbursdalenin kansallispuiston reitteihin.
Ha en fin tur!
Kiitos, kun tuet sivuston toimintaa
Kun hankit retkeilyvarusteita ja kirjoja boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat lukukokemuksen ilman mainosbannereita.
Näyttääpä hienolta! En ole tuolla retkeillyt enkä itse asiassa muutenkaan edes käynyt. Ollaan käyty aina Pohjois-Norjassa vain aivan idässä tai sitten ylitetty raja Kilpisjärveltä ja jatkettu länteen, joten tuo alue on siten jäänyt vähän paitsioon. Syksyllä tosin taas ajoimme Utsjoelta Karigasniemeen, joten verrattain lähellä kyllä silloin olimme. Joskus olisi kyllä kiva päästä noille seuduille patikoimaan.
Tervetuloa tänne meidän nurkille vielä joku kerta! Laittakaa samalla viestiä, niin mielelläni keitän kupit kuumaa ja lähden vaikka näyttämään omia suosikkipaikkoja. 🙂
Mukava päästä tällä tavoin kotituntureillesi kylään. Ei ole Lakselvin alue tuttu. Jää niin monelta reitiltä sivuun, että helposti tulisi ohitettua..
Kyllä, Lakselv jää lähes tulkoon aina paitsioon. Joko sen ohi ajetaan tai sitten reitti kiertää ihan toista tietä. Mutta joskus tännekin kannattaa piipahtaa, ihan ajan kanssa. <3
Saattaa olla myös, että ihmisillä oli kesällä haasteita päästä Norjaan – kaikki nuo yksityiskohtaiset säännöt siitä, että miltä alueelta olet tulossa ja mikä on kyseisen alueen tilanne juuri edellisellä viikolla. Täysin rokotettuina pääsimme matkaan, mutta jotenkin oli inhottavaa tarkistaa moneen kertaan päivä pari ennen matkaa, että mitkä ne säännöt nyt ovatkaan. No eihän tämä tietysti ole Norjan vika, mutta Norja on ollut suomalaisille sen verran yleinen kohde, että kun sinne pääseminen kerran koettiin haasteelliseksi, niin se saattaa jäädä ainakin hetkeksi ihmisille mieleen.
Näinkin oli! Mutta se on ihan tiedossa, että Lakselv jää aina vähän syrjään niiltä suosituimmilta reiteiltä, kun ihmiset matkailevat täällä päin. Joskus kuitenkin kannattaa valita tämäkin reitti ja viettää täällä vaikka päivä tai pari.
Olin hilkulla jo googlettamassa, että missä ihmeessä tuo oikein on, vaikka ollaan aika laajasti pohjois-norjassa pyöritty. Onneksi oli sitten postauksen lopussa kartta, niin paikansin paikan! Nimi ei sanonut mitään, mutta kyllä. Muistan kun tuonne päin ajeli, kuinka vuoret näkyi edessäpäin… On kyllä hienoa seutua! Itseasiassa tuo Lakselvin ja Silfarin välinen alue on ainoa pätkä mitä ei olla ajettu, et just missattu tämä paikka. Hyvä tietää seuraavalla kerralla kun tuolla päin taas pyörii! Ja jess, toivoin jo näkeväni Samojedeista kuvia ja voi että, olihan niistäkin ihanuuksista kuvat! 🙂
Minulle on jostain syystä kehkeytynyt sellainen tapa, että alussa on enempi fiilistelyä ja lopussa sitten enemmän tietoa kohteesta karttoineen. Joten kiva että maltoit loppuun asti! (Ja mahtava kuulla, että kiinnostuit meidän nurkista niin että olit itse googlaamassa! <3)
Laita ihmeessä viestiä, jos ikinä tulet(te) tänne meidän nurkille. Keitetään kahvit ja voin vaikka näyttää omia suosikkipaikkoja! 🙂
Ihania maisemia! Tää meni kyllä heti karttaan talteen, piti jo kesällä tehdä reissu Varangerin suuntaan ja kierrellä sieltä Lyngeniä kohti, mutta se nyt sitten jäi rajoitusten takia, joten ens vuonna on kyllä vihdoin toteutettava. Eli toivon oikein paljon Pohjois-Norjan postauksia reissua odotellessa 🙂
Ihana kuulla! <3 Tervetuloa tänne meidän seudulle, täältä löytyy jos minkälaisia ihania ja helppojakin päiväretkikohteita. 🙂 Varangille tuskin vedetään vertaa (ainakaan tietyllä tavalla, rakastan nimittäin tuota aluetta itse kovasti!). Pohjois-Norja on täynnä niin monia helmiä että näitä koluaisi loppuikänsä. 🙂
Katsoin juuri lapseni kanssa Pocahontasin ja tuosta käppyrämännystä tuli heti mieleen elokuvan hyväsydäminen viisas kaarnamuori. Jospa se olikin hän, joka siellä rapisteli 😉 Kertakaikkisen upeita maisemia teillä siellä!
Miten ihanasti ajateltu. <3 Tämän painan mielen viereen ja kun ensi kerran käyn samalla polulla, katson mäntyä varmasti uusin silmin. Kiitos. <3