Kuvankaunis Ritaojan kierros Lohtivaaran tuntureilla

Pohjois-Norja on monille tuttu matkakohde, mutta varsin harva on retkeillyt Lakselvin alueella. Se ei toki ole mikään ihme, sillä Porsangerin kunnan luontokohteista ei vielä löydy kovin paljon suomeksi julkaistuja retkitarinoita – toisin kuin Lakselva-joen kalajuttaja.

Olin keittämässä aamukahvia, kun ovelle kolkutettiin. Ystäväni Annele (jo yli 20 vuotta Lakselvissa asunut suomalainen nainen) teki yllätyspiston kahden samojedinsa Millan ja Savan kanssa ja pyysi minua retkelle läheisen Lohtivaaran tuntureille. Sää oli pitkästä aikaa kaunis ja kuulas, ei tuullut juuri nimeksikään, aurinkokin paistoi. Joten, mikä jottei!

Kahvittelujen päätteeksi pakkasin Canonin reppuun ja ajoimme yhtä matkaa Ritaojan reitin lähtöpaikalle. Auton voi jättää pienelle parkkipaikalle, eli tasan siihen kohtaa, mistä reitit alkavat. Tänne on helppo varsin saapua.

 

Lohtivaara - Lakselv
Jo Ritaojan luontopolun alkumetrit mykistävät tunturivaeltajan.
Lohtivaara - Lakselv
Norjassa luonto- ja vaelluspolut merkitään punaisin reittimerkein, jotka maalataan kiviin ja puiden runkoihin.

 

Lohtivaaran karun kauniissa, puuttomissa maisemissa

Lohtivaaran tuntureilla puikkelehtiva Ritaojan luontopolku on helppokulkuinen, ja koska ollaan jo valmiiksi varsin korkealla merenpinnasta, nousumetrejä ei kerry ihan hirveästi. Sen puolesta, ja tämän pitkäksi venyneen tunturin laelta, pääsee jo reitin alkumetreillä ihailemaan lännessä avautuvaa Brennelvdalenia, norjan-suomalaisittain Palojovenlaaksoa. Kuulostaa siltä kuin oululainen ystäväni olisi keksinyt nimen.

Nimeämislogiikka on täällä varsin kummallista noin muutoinkin, sillä Brennelv eli Palojoki on käännetty tienviittoihin lyhyen ytimekkäästi: Palo. Lyhenteestä en osaa sanoa mitään, mutta täällä on edelleen vahva kveenin kielen osaaminen, mikä näkyy Lakselvin arjessa ja siten varmasti myös paikkojen nimissä.

No niin, takaisin aiheeseen.

Itse polku, tuo luonnon ainainen kiertolainen, on varsin hyvin havaittavissa. Ritaojan reittiä on siis varsin helppo ja mieluisa tallustella. Norjassa ei myöskään eksy, kun pitää silmällä kiviin ja puiden pinnoille maalattuja punaisia reittimerkkejä.

 

porsanger
Reitin varrelta, lähellä Ritajärviä (saman nimisiä järviä on vierekkäin kaksi) sijaitsee uskomattoman kaunis maisemapaikka.

 

Sysihautajärven “kansallismaisema”

Sysihautajärven maisema voisi olla Alaskasta – ja vähintäänkin yksi Norjan kansallismaisemista. Leinikinsinisenä päilyvää järveä (tai pikemminkin lampea) reunustaa luonnontilainen havumetsä, ja havumetsän takaa aukeaa kaunis Porsangerinvuono komeine tuntureineen.

Hetken näyttää siltä, kuin maisema vain leijuisi keveänä ilmassa, niin erikoisen illuusion edessä huilaava vesi ja heti kannaksen takana aukeava aava vuonomaisema saavat aikaan.

 

porsanger
Sysihautajärven “kansallismaisemissa”. Selän takana seisoo hyväkuntoinen laavu, josta löytyy mainio tulistelupaikka. Lisäksi paikan päällä sijaitsee Perletourin postilaatikko, jonka vieraskirjaan voi jättää puumerkkinsä.

 

Vain me, koirat ja kaikki mäntyvanhukset

Vaikka maisemat ovat pitkälti puista paljaat, sellaisen kohdatessaan on pakko pysähtyä; iänvanhat männyt ovat uskomaton näky. Niiden lonkeroiset oksat ovat kuin taivasta vasten kasvava juurakko.

Vitsailin Annelelle että ihmissilmän välttäessä nuo kaarnapukuiset vanhukset nostavat multaiset varpaansa ja vaihtavat paikkaa, vaeltevat miten haluavat tunturiylängöllä, tanssivat revontulien alla, ja palaavat paikoilleen ennen aamunkoittoa.

Jatkamme matkaa, mutta kun selän takana rasahtaa, kurkkaan vaistomaisesti olan yli ja mietin, mahtoiko ajatukseni sittenkään olla niin hullunkurinen.

 

vanha mänty

Ritaojan luontopolku lyhyesti ja pitkästi

Ritaojan luontopolku on itseasiassa monen lyhyemmän ja muutaman pidemmän matkan yhdistävä rengasreitti. Sivuan tässä lyhyesti alueen muita kohteita, joissa toivottavasti pääsen retkeilemään mahdollisimman pian – ja ehkä sinä minua ennen?

Karenhaugenissa on edelleen nähtävillä sodanaikaisen koulun perustukset. Kun pohjois-norjalaiset pakotettiin muuttamaan etelään ja Finnmark tyhjennettiin venäläisille, osa asukkaista kapinoi ja pakeni tunturiin, minne he myös perustivat koulun lapsilleen. Ihmiset asuivat turvekammeissa ja elivät mahdollisimman näkymättömästi, jotta eivät jäisi perheinen ja kotieläimineen kiinni omaa karkuruuttaan.

 

porsanger

 

Karenhaugenilta Itään sijaitsevalta Mutingshyttan auotiotuvalta voi jatkaa matkaa Oskarin kammille, joka on vanha turvekammi. Sieltä polku polveilee hieman takaisin päin palaten Rohcinokkan laavulle, josta aukevat komeat maisemat Rohcin laaksoon. Tässä vaiheessa päivävaellus on jo kääntynyt kohti parkkipaikkaa, ja reitin varrelle osuu seuraavaksi Iisakin kammi. Loppumatka kuluu leppoisasti virtaavan Palojoen viertä, ja kuljettuja kilometrejä syntyy omista poikkeamista vaihdellen noin 15-25 km. Lyhyin reitti, Ritaojan polku, on kuitenkin vain muutaman kilometrin pituinen. En laskenut sen tarkemmin, mutta puhelimen terveys-appi näytti 7 000 askelta.

Tällä alueella viettää siis helposti useammankin päivän, etenkin kun tarjolla on oman teltan lisäksi laavuja ja kammeja, joissa kulkija voi levähtää ja vaikka yöpyä. Virvelikin kannattaa ottaa mukaan (muista kalastusluvat), sillä reittien varrelle osuu useita kalaisia tunturijärviä.

 

Löydät suuntaa antavat reittimerkit yllä olevasta Google Maps -kartasta. Voit tallentaa kartan itsellesi tulevia retkiä varten klikkaamalla Ritaojan luontopolku -otsikon perässä olevaa tähteä. Kohdetiedot saat puolestaan auki klikkaamalla vasemman yläreunan reunan pienellä nuolella varustettua kuvaketta.

Saattaisit pitää myös näistä retkijutuista

Silfarin kanjoni, Porsangerin piilotettu helmi »
Lakselv, loppuelämän koti Pohjois-Norjassa »
Hornøyan lintusaari on lintubongarin taivas (lunnisaari) »
Kongsfjordin erikoinen kyläkauppa »
Ikimuostoinen yö Kjølnesin majakalla »
Vardøn majakkasaaren pienellä luontopolulla »
Varangin niemimaan parhaat paikat »
Varangin road trip -kohteet »
Vuoreija, se ihanan kamala kaupunkikohde »

Suomen luetuimman matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.

Osa artikkeleista sisältää kumppanuuslinkkejä; vaikka minä saan niiden kautta tehdyistä tilauksista pienen korvauksen, sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat artikkeleiden tuottamisen jatkossakin.

09/2021

Vaella, kalasta, rakasta

Kaikkein pieninkin päätös muuttaa oman elämän kurssia.

Vaella, kalasta, rakasta on koskettava tarina rakkaudesta, oman polun löytämisestä ja uudesta alusta Pohjois-Norjassa. Lukuisin luontokuvin kuvitettu teos on tositarina kirjailija Monni Himarin elämästä sekä yli kymmenen vuotta kestäneen jatkuvan matkailun aiheuttamasta burnoutista ja siitä toipumisesta.

Lue lisää kirjasta täällä »

Tilaa kirja

Uutiskirje

Miltä kuulostaisi kahvitauko tai pari kuukaudessa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit, reissu- ja retkivinkit sekä helmet arkistojen kätköistä.

Privacy Preference Center