Yö yksin majakkasaarella
Kuten Varangin niemimaata kiertävän artikkelisarjan ensimmäisessä osassa kirjoitin, Norjan kaunein ajoreitti päättyy Kjølnesin majakalle.
Saavuin Kjølnesin majakalle iltayhdeksältä. Muita ihmisiä ei näkynyt, vain porotokka laidunsi rauhakseen muista matkailijoista hiljentyneen autotien toisella puolen.
Nousin ja venyttelin pikaisesti, sillä kaipasin viluisena villapaitaa. Usein tuuli lauhtuu iltaa vasten, mutta nyt meri kuohui vimmatusti. Siristin silmiäni. Aallokon yllä moljottava yöttömän yön aurinko häikäisi näköä.
Käännyin ja katsahdin toiselle puolen kivikkoista rantaa. Pieni ja sievä kahlaajalintu tepasteli matalassa rantavedessä viheltäen kaksitavuista nimeään “tyl—li” 17 kertaa.
Harmaalokit itkivät tai nauroivat.
Kalatiirat tekivät keijumaisen kepeitä ja silti varsin teräviä syöksyjään rantakivikkoon murtuvien turkoosien aaltojen yllä.
Vain äsken mustat pilvet repesivät ja kultainen valo tulvi jokaisesta ilmansuunnasta syvänsinisen Barentsinmeren ylle – niin kirkkaana ja voinkeltaisena, etten ollut uskoa näkemääni.
Meri on vuosien saatossa näyttänyt minulle monet kasvonsa, mutta tämä oli uutta.
Näytä tämä julkaisu Instagramissa.
Kuvasin, kiertelin, ihmettelin, ja kirjoitin. Mustakantinen muistivihkoni täyttyi samalla, kun ojentelin villasukkiin verhottuja varpaita makuupussin lämmössä. Tuuli oli yltynyt ja puhalsi niin että pakussa meinasi tuli vilu, vaikka nukuin untuvaan verhoutuneena kuin jokainen majakkasaarella elävä siivekäs.
Miten ihanaa ja toisaalta hirveää majakkamestarin elämän on täytynyt olla.
Pelkkiä vastakohtien ääripäitä.
Lokkien itkua tai naurua.
Sekin riippuu kuulijasta.
Kuten omista kuvistani käy ilmi, sää majakkasaarella oli todella tuulinen. Omaa dronea en siis päässyt nostamaan ilmaan, mutta onneksi YouTubesta löytyi tämä kaunis pätkä.
Kjølnesin majakan historiaa
Kjølnesin majakan näkee jo kaukaa: vain seitsemän minuutin ajomatkan päässä Berlevågista kohoava majakka vahtii syvänsinistä Barentsinmerta ja lintuja, jotka elävän merituulen pyörteistä.
Vuonna 1916 rakennettu majakka tuhoutui saksalaisten hyökättyä Finnmarkiin syksyllä 1944. Uudelleenrakennus alkoi vuonna 1949, jolloin majakan arkkitehtuurista vastasivat Gudolf Blakstad ja Herman Munthe-Kaas. Pihapiiristä löytyy majakan lisäksi konehalli ja venevaja sekä kaksi asuinrakennusta.
Kjølnesin majakka automatisoitiin vuonna 1994, jolloin se myös autioitui. Nykyisin majakka on ympärivuotinen nähtävyys, jonka pihapiirissä viettää miellään tunnin jos toisenkin – minun tapauksessani yön pakussa.
Varangin niemimaan road tripin muut osat
★ Norjan kaunein ajoreitti päättyy Kjølnesin majakalle »
★ Berlevåg – arktista rakennettua ja luonnollista kauneutta »
★ Kongsfjord – toisesta maailmansodasta selvinnyt kalastajakylä »
★ Tapaa lunni, karimetso ja muut siivekkäät Hornøyan lintusaarella »
★ Vardøn majakka vahtii Barentsinmerta Norjan itäsimmässä kulmassa »
★ Vuoreija (Vardø), Norjan viimeinen kaupunki »
Linkkivinkit Norjan autoreissuille
★ Tallenna itsellesi road tripin pakkauslista »
★ Norjan 18 kauneinta autoreittiä »
★ Lue vinkit autoilusta Norjassa »
★ Lue vinkit Lofoottien road tripille »
★ Lisätietoa Varangin niemimaasta »
Kiitos, kun tuet sivuston toimintaa
Kun hankit retkeilyvarusteita ja kirjoja boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat lukukokemuksen ilman mainosbannereita.
Olipa jälleen kaunis kuvaus ja mahtavia kuvia! Tuli fiilid, että olisi itse ollut paikan päällä.
Kiitos Elina. <3 Jos vain tulee mahdollisuus, niin paikan päällä kannattaa ehdottomasti vierailla myös itse. 🙂
Oli ajatuksena kirjoittaa täysin samoin kuin Eveliina. Ihan rauhoittui oma keho kirjoitustasi ja kuviasi katsoessa.
Kiitos kauniista kommentistasi, Mari. <3
Olen kiinnostunut majakoista viime aikoina. Toiveena on tänä keänä käydä katsomassa Suomen kuuluisimmat majakat, Begtskär, Tankat ja Utö. Isokarilla kävimme viime kesänä. Täytyypä pitää tuo majakka mielessä, kunhan taas Norjaan helposti pääsee.
Kauniit kuvat, joita siivitti ihana kertomus. On varmasti ollut upeaa yöpyä paikassa.
<3
Majakoista (niin Suomesta kuin Norjasta) onkin tulossa lisää juttuja blogiin, etenkin Utö on vienyt oman sydämen. <3 Myös Bengtskär on upea, samoin Märket! Tankar onkin vielä omalla kohdalla näkemättä, mutta onneksi pääsen sitten lukemaan siitä sinun blogistasi. 🙂
Kaunis paikka kaikessa karuudessaan. Majoitusta tuolla majakassa ei taida olla?
On tosiaan ollut haasteellinen paikka majakkamestarilla asua. Ei välttämättä ole ollut vanhimpiin aikoihin puhelinta saati autoa päästäkseen ihmisten ilmoille.
Eikö olekin. <3 Majoitusta täällä ei valitettavasti ole, mutta Norjasta löytyy lähes 60 majakkaa, joissa voi yöpyä. Loppuelämän haaveena onkin yöpyä niistä mahdollisimman monessa. 🙂
Ps. Aivan huikean ihana blogi sinulla! Pinnasin talteen, sieltä löytyi ihan liian paljon mielenkiintoista luettavaa! 😀
Terveiset vaan majakkaretkeltä Suomen länsirannikolta. Tällä reissulla on toistaiseksi nähty Tauvo ja Stubben, tänään lähdetään merelle Norrskärin, Ritgrundin ja Utgrynnanin merkeissä. Suomessa olemme yöpyneet Sälskärillä ja Kylmäpihlajassa, Englannin rannikolla Pendeenissä. Majakat ovat kyllä hienoja kesäkohteita, maassa kuin maassa!
Oi ihanaa! Tein muutama vuosi sitten Länsi-Suomenlahden majakkaretken yhdessä Suomen Majakkaseuran kanssa, oli kyllä ikimuistoinen kokemus. <3 Jään innolla odottamaan seuraavia majakkajuttujasi. 🙂
Upea, karu ja kaunis paikka, ja todella hienosti kuvailtu ja kuvattu. Tuolla meren ja ylipäätään luonnon voiman epäilemättä tuntee vahvana.
Kiitos Anne ihanasta kommentistasi. Yö täällä (ja jo iltakin) oli todella vaikuttava kokemus. <3
Majakoissa on jotain mystistä! Hienosti olit taltioinut tunnelmia. Minulla oli tarkoitus ajaa tänä kesänä Lofooteille, mutta Norjaan pääsy oli pitkään kysymysmerkki. Päätin lopulta pysytellä Suomen puolella ja pari päivää sitten ajelin Utsjoelle. Olisi kyllä houkutellut hurauttaa rajan yli, mutta ei ollut tarvittavia papereita mukana. Ajelin sen sijaan Tenojoen vartta pitkin alas ja johan oli upeita maisemia sielläkin 🙂 Mutta joku kesä täytyy Norjaan päästä <3
Majakat. <3 Ja kiitos kauniista kommentista.
Onneksi sait ajella kauniita maisemia ihaillen Suomen puolella, Tenojoen varsi on aivan huikean kaunista! Ja onneksi Norja kyllä odottaa. <3
Olipa mielenkiintoisen näköinen ja vaikuttavan kaunis paikka. Kiva käydä näin, vaikka luulen, että tuo suunta ei kuulu meidän matkoihin. Majakat ovat täynnä historiaa ja mystiikkaa ja niihin kiipeäminen antaa ihania näkymiä. Olisi ehkä kiva joskus harkita tätäkin suuntaa. Aila
Kannattaa ehdottomasti harkita! Varangin niemimaa on kaikessa karuudessaan aivan käsittämättömän kaunista seutua. 🙂