Ikimuistoinen yö Kjølnesin majakalla

Yö yksin majakkasaarella

Kuten Varangin niemimaata kiertävän artikkelisarjan ensimmäisessä osassa kirjoitin, Norjan kaunein ajoreitti päättyy Kjølnesin majakalle.

Saavuin Kjølnesin majakalle iltayhdeksältä. Muita ihmisiä ei näkynyt, vain porotokka laidunsi rauhakseen muista matkailijoista hiljentyneen autotien toisella puolen.

Nousin ja venyttelin pikaisesti, sillä kaipasin viluisena villapaitaa. Usein tuuli lauhtuu iltaa vasten, mutta nyt meri kuohui vimmatusti. Siristin silmiäni. Aallokon yllä moljottava yöttömän yön aurinko häikäisi näköä.

Käännyin ja katsahdin toiselle puolen kivikkoista rantaa. Pieni ja sievä kahlaajalintu tepasteli matalassa rantavedessä viheltäen kaksitavuista nimeään “tyl—li” 17 kertaa.

Harmaalokit itkivät tai nauroivat.

Kalatiirat tekivät keijumaisen kepeitä ja silti varsin teräviä syöksyjään rantakivikkoon murtuvien turkoosien aaltojen yllä.

Kjølnesin majakka

Vain äsken mustat pilvet repesivät ja kultainen valo tulvi jokaisesta ilmansuunnasta syvänsinisen Barentsinmeren ylle – niin kirkkaana ja voinkeltaisena, etten ollut uskoa näkemääni.

Meri on vuosien saatossa näyttänyt minulle monet kasvonsa, mutta tämä oli uutta.

Näytä tämä julkaisu Instagramissa.

Henkilön Monni Himari (@monnihimari) jakama julkaisu

Kuvasin, kiertelin, ihmettelin, ja kirjoitin. Mustakantinen muistivihkoni täyttyi samalla, kun ojentelin villasukkiin verhottuja varpaita makuupussin lämmössä. Tuuli oli yltynyt ja puhalsi niin että pakussa meinasi tuli vilu, vaikka nukuin untuvaan verhoutuneena kuin jokainen majakkasaarella elävä siivekäs.

Miten ihanaa ja toisaalta hirveää majakkamestarin elämän on täytynyt olla.

Pelkkiä vastakohtien ääripäitä.

Lokkien itkua tai naurua.

Sekin riippuu kuulijasta.

Kuten omista kuvistani käy ilmi, sää majakkasaarella oli todella tuulinen. Omaa dronea en siis päässyt nostamaan ilmaan, mutta onneksi YouTubesta löytyi tämä kaunis pätkä.

Kjølnesin majakan historiaa

Kjølnesin majakan näkee jo kaukaa: vain seitsemän minuutin ajomatkan päässä Berlevågista kohoava majakka vahtii syvänsinistä Barentsinmerta ja lintuja, jotka elävän merituulen pyörteistä.

Vuonna 1916 rakennettu majakka tuhoutui saksalaisten hyökättyä Finnmarkiin syksyllä 1944. Uudelleenrakennus alkoi vuonna 1949, jolloin majakan arkkitehtuurista vastasivat Gudolf Blakstad ja Herman Munthe-Kaas. Pihapiiristä löytyy majakan lisäksi konehalli ja venevaja sekä kaksi asuinrakennusta.

Kjølnesin majakka automatisoitiin vuonna 1994, jolloin se myös autioitui. Nykyisin majakka on ympärivuotinen nähtävyys, jonka pihapiirissä viettää miellään tunnin jos toisenkin – minun tapauksessani yön pakussa.

Kjølnesin majakka

Vaellusvarusteet-opas

Viimein kotomaassa on julkaistu (uusi) opas, joka nivoo yhteen kaikki tärkeimmät vaellusvarusteet. Tämä teos kuuluu jokaisen vaeltajan eräkirjahyllyyn!

Osta 20% alella!