Se on siellä, muinainen silmä, meren kyynelten huuhtelemana, Lofoottien rannalla.
Siellä, missä maa loppuu ja meri alkaa, The Eye of Uttakleiv. Kallioon hioutunut kolo, jonka pupillia vesi on kiertänyt kymmenien tuhansien vuosien ajan.
Uttakleivin silmä, Lohikäärmeen silmä, ei paina luomeaan kiinni, vaikka yö saapuu.
Sillä eihän lohikäärmeitä ole, sanotaan.
On vain kivi, vesi ja aika. Ja jää, joka kerran peitti koko Skandinavian, makasi raskaana kaiken yllä, muovasi maan jo 20 000 vuotta sitten.
Geologia kutsuu tällaista näkyä ”potholeksi” kuin se olisi vain pieni kuoppa. Ja silti siinä on jotain, mikä pakottaa katsomaan.
Ei siksi, että yksikään tarina kehottaisi niin, niin oudolta kuin se kuulostaa, tästä kohteesta ei ole syntynyt legendaa, vaikka legendoja on Pohjois-Norja täynnä.
Vain trolleista kerrotaan tarinoita, Trollholmsundista ja Torghattenista, ja.. hetkinen.
Ovathan lohikäärmeet esiintyneet Etelä-Norjassa jo pakanallisina aikoina.
Pieni hiidenkirnu tuijottaa takaisin yhdellä silmällään.
Ja kun meri on vetäytynyt, vuorovesi matalalla, ja kun valo osuu oikeaan kohtaan sopivasta kulmasta, näyssä on jotain uhkaavaa. Tai kaunista.
Tai molempia.
Kiitos, kun tuet sivuston toimintaa
Kun hankit retkeilyvarusteita ja kirjoja boldattujen sinisten linkkien ja painikkeiden kautta, minä saan pienen provision, mutta sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat lukukokemuksen ilman mainosbannereita.