Kun viimeeksi istuin näissä puistoissa, oli talvi ja pakkanen. Upeat kinokset peittivät alleen värikkäät kukkapensaat, jotka kilpailivat kauneudellaan niin Bastejkalnsin, Kronvaldan, Vermanesin kuin Esplanadin puistossa. Nämä puistot ovat pisimmillään vain parinsadan metrin päässä toisistaan, joten neljän puiston missio ei ole lainkaan huonompi idea yhden iltapäivän agendaksi.
Myös päämääräämätön kävely ympäri kaupunkia – ja etenkin sen laitamilla – on oiva tapa viettää helteistä heinäkuun kesäpäivää. Jos et päädy pussamaan sillalla, näet vähintäänkin jotain sellaista, mitä muut turistit eivät ole kuvanneet.
En malta olla lähestymättä miestä, joka nakkelee virveliä Daugavaan. Thaimaassa peukalottoman miehen kanssa koettu kalasaalis jäi heikoksi, Riiassa vanha mies nappasi kuhan aivan silmiemme alla. Tyytyväisen ja harvahampaisen hymyn päätteeksi alimittainen kala pääsi kuitenkin takaisin kasvamaan.
Missä tahansa maailmalla reissaammekaan, löydämme itsemme kuvanmukaisesta tilanteesta. Tutustuminen toisiin reppureissaajiin on luonnollista, melkeinpä poikkeuksia lukematon sääntö. Kiitos Riian, löytyvät paikalliset oppaat nykyisin myös Sveitsistä.
Kapeita mukulakivisiä katuja reunustavat värikkäät talot. Seiniin on maalattu suosikkikukkiani, Italiassa valtoimenaan rehottavia unikkoja. Eläimiäkin löytyy. Elizabetes ja Alberta Ielalla jugentyyliset rakennukset kilpailevat keskenään mitä koreimmilla yksityiskohdillaan.
Moderni arkkitehtuuri nostaa päätään vanhan kaupungin ulkopuolella, kuin muodostaen kaupungin yhtenäiseksi helmeksi, jossa vaikutteensa ovat antaneet niin Venäjä, Saksa kuin Latvia itse.
Kaikkialla kuhisee, kyttyräselkäiset mummot vertailevat sipuleita, perunoita ja porkkanoita kukkuroillaan olevista vihanneslaatikoista samalla, kun pyylevät miehet kokoontuvat yhteen polttamaan savuketta.
Mustaherukanlehti-tillinvarsi-sipuliniput ovat kurkkujen maustamista varten. Vaalenpunaisina ja pulleina hehkuvat tuoreet valkosipulit eivät esittelyjä kaipaa. Jättiläismäisiksi kasvaneiden tomaattien hinta taitaa kiukuttaa yhtä asiaksta, minua sen sijaan arveluttaa liian halpojen kenkien elinikä.
Sisällä sodanaikaisissa ilmalaivahangaareissa tarjotaan tuoretta lihaa, kalaa, vihanneksia, paikallisia herkkuja sekä käsitöitä. Parhaat palat viedään heti aamutuimaan. Täällä ostoksia tekevät niin paikalliset kuin läheisten ravintoloiden edustajat.
Istuessani jykevän pirttipöydän ääreen vatsani maukaisee tyytyväisyydestä: olemme tulleet Lidoon, latvialaiseen lahjaan kaikille suuria annoksia rakastaville reissaajille. Viime kerrasta on liian kauan: kasaan tarjottimeni kukkuroilleen edullista ja maittavaa muonitusta, jonka voimin jaksaa tarpoa taas muutaman tunnin.
Myöhemmin illalla päivälliseksi tankattu rekkamiehen annos on sulatettu väkisin kulkemalla ympäri kaupunkia. Astun yönälkäisenä kuppilassa vietetyn illan päätteeksi Pelmeni-ravintolaan, joka varastaa sydämeni hetkessä: Yömättö ei tästä parane. Etenkään, kun annoksen vuoraa tuoreella valkosipulilla, chilijauheella sekä kauhallisella ranskankermaa.
