Talviretkeilijän opas
Talviretkeilijän opas tarjoaa Jouni Laaksosen vuosikymmenien kokemukseen perustuvat vinkit helpoista päivä- ja perheretkistä vaativiin talvivaelluksiin. Näillä ohjeilla nuotio syttyy lumihangenkin keskellä ja telttailu on turvallista myös silloin, kun mittari on miinuksella.
Uutta vuoteen 2023
Haaveiletko retkeilytoimittajan ammatista?
Aloita vuosi 2023 inspiroitumalla luonnosta ja lähde sanojentäyteiselle neulaspolulle kohti luontokirjoittajan unelmiasi! Eräkirjailija, retkeilytoimittaja ja luontokuvaaja Monni Himarin verkkokurssi soveltuu kaikille, jotka haluavat syventää luonnon kuvailua ja maalata sanat maisemiksi.
UUTISKIRJE
KAUKOKAIPUU-matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.
Näillä preseteillä käsittelen kaikki blogin valokuvat.
Oho, enpä ollut kuullutkaan tuosta Håjasta, hauskan kuuloinen kohde. On muuten helppoa ymmärtää vertaukset Uluruun paitsi Håjan koon osalta, niin myös sen muodon osalta. Se nimittäin on omasta mielestäni muodoltaankin varsin lähellä sitä!
Olen kyllä kanssasi ihan samaa mieltä! Näissä kahdessa kivessä on kyllä todella paljon samaa näköä. 🙂
Kivasti Hammerfestistä löytyy tekemistä ja nähtävää.
Luin artikkelia ajatuksella ”Innostuisinko kuitenkin ihan Pohjoisimmasta Norjasta”. Se voisi olla retriittikohde, kohde pysähtyä itseensä, mutta muutoin en kyllä innostu. No saas nähdä.
Kivan kuuloisia nähtävyyksiä kaikki 🙂 Mutta varsinkin näin hektisen arjen keskellä eniten mielenkiintoa kuitenkin herätti tuo mainitsemasi ”paikka, jossa on aikaa pysähtyä.” Voi, miten olenkaan kaivannut sellaisia kiireettömiä retkiä, joissa on aikaa haahuilla siellä ja täällä, poiketa aiotulta reitiltä ja tehdä sitä mitä huvittaa (tai olla tekemättä) omaan tahtiinsa.
Hammerfest tosiaan on sellainen hidas kohde, jossa ei tarvitse hötkyillä nähtävyyksien perää (ne vähän löytyvät kaikki keskustasta). Ja kirjastoissa on aina mukava luuhata. <3
Hah, nähtävyyksistä en tiedä, kun en taida tuonne hetimmiten päätyä, mutta pysähdyin lauseeseesi, että kirjoitat tätä kirjastossa. Kirjastot ovatkin kivoja paikkoja maailmalla, tai ainakin Pohjoismaissa, turistin hetkeksi pysähtyä. Mm. Nuukissa Grönlannissa levähdimme välillä aikamme kaupungilla talsittuamme kirjastossa ja kun saavuimme Rovaniemelle autojunalla aamuvarhaisella ja Arktikumin aukeamiseen oli hetki ja aamiainenkin oli jo yhdessä hotellissa syöty, niin minnekäs me muualle siinä välissä, kuin kirjastoon! Ehkäpä tällä viikolla päädymme vielä kirjastoon Trondheimissa tai jopa Rorosissa, jos pienessäkin kaupungissa sellainen on.
Hauska kuulla, että jaamme majakoiden lisäksi myös ”kirjastointoilun”! Ehkä niissä on jotain samaa pysähtynyttä ja ajan hampaan nakertamaa tunnelmaa, omalla tavallaan. 🙂
Ei Hammerfest taida ihan kärkeen päästä nähtävyyksillään 🙂 Tuo sininen paviljonki on jotenkin aika absurdi. On ihan väärässä ja sopimattomassa paikassa, vaikka kieltämättä omalla tavallaan kaunis onkin. Miksei tietysti Hammerfestissäkin voisi käydä. Joskus on ihan mielenkiintoista kurkata niihin paikkoihin, jotka kääntyvät ehkä enemmän omassa luokituksessani rumien kaupunkien puolelle. Jokainen uusi kaupunki on kuitenkin aina kokemus. Toiset niistä ovat vain parempia kuin toiset, mutta kaikkialla on mielenkiintoista käydä.
No ei! 😀 Hammerfest on kokonaisuudessaan vähän erikoinen paikka. Ja totta, tämä kohde menee niihin ”erikoisiin ja vähän rumiinkin paikkoihin”, joista sitten voi löytää oman viehätyksensä, kun vain osaa katsoa. Kuten itse sanoit: ”Jokainen uusi kaupunki on aina kokemus.”
Vaikuttaa kyllä käymisen arvoiselta paikalta ja pakko myöntää, että ei kyllä ole ensimmäisenä omalla listalla ollut tämä, kun Norjan matkoja on suunniteltu. Ehkäpä täytyisi nyt korjata tämä asia ja ujuttaa Hammerfest jollekin tulevista Norjan seikkailuista. 🙂 Upeita kuvia!