Dronningrutan majesteettisissa maisemissa

Dronningrutan majesteettisissa maisemissa

Tiesitkö, että yksi Pohjois-Norjan upeimmista nähtävyyksistä löytyy Vesterålenista, Støn leirintäalueen kupeesta alkavan luontopolun puolesta välistä.

Nordlandin läänissä sijaitseva Vesterålen on saariryhmä, joka koostuu Andøyn, Bøn, Hadselin, Sortlandin ja Øksnesin kunnista. (Gisløy, entinen kotisaareni, sijaitsee Øksnesissa.) Pitkän saariryhmän pohjoispäässä majaileva rannikkoalue on kaunista ja kuvauksellista seutua, jonka moni turisti vielä tietämättään sivuuttaa.

Norjan kuningattaren mukaan nimetty Dronningruta (The Queen’s Route) lunastaa kaikki nimelleen asetetut lupaukset. Polku johdattaa päiväretkeilijän majesteettisiin maisemiin läpi vehreän rinnemetsikön ja auringon paahtaman ylängön. Reitin puolessa välissä pääsee ihailemaan maisemaa, joka yksinkertaisesti salpaa hengityksen: vuorten sylissä lepäävät kolme saarta uinuvat kaikessa rauhassa, ainoana seuranaan ohitseen kulkevien retkeilijöiden kaihoisat katseet.

 

 

Noin 13 kilometrin mittainen Dronningruta kannattaa kiertää rannan myötäisesti, sillä usko pois, reitin jyrkimmät osuudet on miellyttävämpää kiivetä kuin laskeutua. Vaikeimpien osuuksien avuksi on pystytetty köysirata, josta kannattaa pitää lujasti kiinni.

Hurjat korkeuserot saavat kyllä sykkeet nousemaan, mutta hyvä kunto riittää. Muista kuitenkin varata reppuun tarpeeksi vettä ja vähän välipalaa, sillä monikaan asia ei olisi yhtä surullista kuin kiiruhtaa täältä pois.

 

 

Rantaa pitkin kuljettaessa voi ihailla kauniita maisemia sekä meriluonnon asukkaita: taivaalla viilettäviä merikotkia sekä hylkeitä ja saukkoja, jotka leikkivät Norjanmeren sileiksi huuhtelemilla rantakivillä.

Reitin ensimmäinen ranta (kuvassa yllä) on myös omiaan uimiseen ja telttailuun, ja vietinpä minäkin siellä yhden yön taivasalla.

 

 

Ensimmäisen juomatauon voi pitää laavulla, joka ilmestyy mutkan takaa rannan ohitettuaan. (Penkit ovat sen verran matalat ja maa kivikkoinen, ettei tässä katoksessa kuitenkaan voi yöpyä.)

Pian polku johdattaa ohi kuvauksellisen tupasvillapellon sekä kannaksen, joka erottaa pienen järven merivedestä.

 

 

Kun saavut ensimmäisille mökeille (kuka onnekas saakaan viettää täällä kesäpäiviään!), polku nousee jyrkästi ylös vuorenrinnettä. Vaellussauvat ovat suositeltavia, ainakin minä sain niistä hyvin tukea ylämäkeen tarpoessani.

 

 

Maisemat avautuvat jo heti ensimmäisen nousun jälkeen, ja kannaksen erottaa alhaalla laaksossa selkeästi. Puiselta tienviitalta käännytään kohti Kjølen-Støtä, vaikka toki tästä voisi poiketa myös Nyksundiin, autioituneeseen kalastakylään, josta on sittemmin uudistettu turisteja houkuttelva kesänviettopaikka.

 

 

Nämä kuvat on taltioitu hieman ennen keskiyötä heinäkuisella syntymäpäivävaelluksellani. Vaikka kesä on Norjassakin lämmin, huipuilla tuulee niin, että reppuun kannattaa pakata myös kevyttä kuorivaatetta ja villapaitaa. Myös hanskoille tuli jossain kohtaa tarvetta, joten kevyet merinovillasormikkaat kannattaa pakata mukaan oikeastaan kaikille tässä maassa ilta-aikaan painottuville retkille.

Yöttämän yön aikaa valoa riittää kellon ympäri, minkä vuoksi täällä sai kulkea omassa ylhäisessä yksinäisyyydessään: en tavannut koko matkalla ketään.

 

 

Komea ylänkö on täynnä toinen toistaan mahtavampia telttapaikkoja. Jos olisin tiennyt tästä, olisin saattanut pystyttää leirin ja jäädä nauttimaan maisemista hieman pidempään.

Ehkä sinä teet niin tulevalla reissullasi tänne?

 

 

Dronningrutan korkein kohta, Finngamheia, kohoaa 448 metriin merenpinnasta. Nousumetrejä koko reitillä kertyy hulppeat 1 400 m, minkä vuoksi välillä saattaa joutua myös kävelemään sankkojen pilvien läpi. Polulta ei kuitenkaan tarvitse pelätä eksyvänsä, kunhan vain seuraa kiviin maalattuja punaisia T-merkkejä.

 

 

Reitti palaa Støn camping-alueen laitamille, josta löytyy myös autolle parkkipaikka. Näin ilta-aikaan tunkua ei ollut ja tilaa oli hyvin, mutta päivällä alue on suosittu myös paikallisten keskuudessa.

 

Mukavaa ja turvallista vellusta!