Nyksundin aavekaupunki maailman reunalla

Nyksundin aavekaupunki maailman reunalla

Miten Nyksund voi olla samaan aikaan niin kuuluisa ja taas toisaalta täysin tuntematon? Entä mitä erikoista liittyy kalastajakylän rakennuksiin ja ihmisiin, jotka asuttavat paikkaa nykyisin? Mitä täällä oikeasti tapahtui?

Vesterålenin saaristossa, Langøyan saarella sijaitseva Nyksund oli vielä 1900-luvun alussa kalastajien ja heidän veneidensä turvasatama. Tuohon aikaan kylä oli pienestä koostaan huolimatta yksi alueen suurimmista kalastajakylistä.

Kun kalastusalukset kasvoivat pienistä suuriksi, ne eivät enää päässeet rantautumaan kapeaan lahdelmaan. Alkoi näivettyminen, minkä seurauksena paikallinen leipomo ja postitoimisto löivät lopulta laput luukulle. Ihmiset muuttivat pois lukuunottamatta seppää, joka jääräpäisyyttään ja kotipaikkarakkauttaan päätti jäädä kylään yksin.

Jonkin ajan kuluttua hänet kuitenkin laskettiin silmukasta maan lepoon.

Nyksund autioitui lopullisesti vuonna 1975 vain syntyäkseen uudelleen kymmenen vuotta myöhemmin.

Nykyisin noin 40 vakiasukkaan Nyksund edustaa turistien suosimana kesäkohteena. Monet pakkoevakuoinnin takia kylästä poismuuttaaneet kuitenkin traumatisoituivat niin, etteivät ole halunneet palata kunnostettuun kotikaupunkiinsa enää koskaan.

Nyksund on ennen kaikkea tunnettu historiastaan: Täällä keksittiin juksakone (automaattipilkkikone) ja syötinleikkuukone. Niiden isä, kalastaja Torbjørn Christensen, oli ollut sodassa Narvikin taisteluissa ja ystävystynyt ranskalaisen muukalaislegioonan luutnantin kanssa. Christensen otti ystäväänsä yhteyttä uudemman kerran sodan päätyttyä. Kävi ilmi, että siviilielämään palattuaan luutnantti oli aloittanut uusia bisneksiä: alkoi sinipallaksen vienti Ranskaan ja Eurooppaan sekä Nyksundin ja Myren kasvu johtaviksi kalastajakyliksi koko Norjassa.

Pian Nyksundissa jo nautittiin ensimmäistä kertaa Ranskasta tuotuja herkkuja, kuten latva-artisokkaa, samppanjaa, etanoita ja ostereita sekä hedelmiä, juustoja ja hanhenmaksaa. Vaikka paikalliset kalastajat sanoivat, ettei Christensen ollut kunnon pohjois-norjalainen (koska hän ei juonut viinaa ja söi rapuja, eli søringerien aka etelässä asuvien ruokaa), he tiesivät, että mies pelasti keksinnöillään heille elintärkeän rannikkokalastuksen.

Nousuveden vuoksi kahteen eri kerrokseen rakennettu puinen promenadi sekä talojen korkeat pilarit ovat saaneet vaikutteita teksasilaiseen rakennustyyliin mieltyneeltä arkkitehdiltä. Rakennuksia ihmetellessään voikin hyvin kuvitella itsensä arktiseen villin lännen kaupunkiin, jota halkoo hiekkaisen pääkadun sijaan turkoosi vesi.

Rakenteet ovat myös saaneet pintaansa uutta maalia, kun lankku- ja betonipinnat on koristeltu värikkäin graffitein: täällä tavattiin viettää suosittua ulkoilmafestaria, jonka ohjelmistoon kuuluivat muun muassa pienellä esiintumislavalla tapahtuneet live-esiintymiset sekä talojen seinille projektoidut elokuvat.

Kun katsot yllä olevaa kuvaa tarkemmin, huomaat varmasti seinälle nostetut komeat valaan luut? Näitä painavia koriste-esineitä voi kerätä talteen myös Nyksundin rannoilta, jonne niitä ajautuu aina aika ajoin eletyn elämän päätteeksi.

Täällä käydessään kannattaa myös ehdottomasti poiketa tunnelmalliseen Holmvik Bryggeen, joka tarjoaa majoitusta ja lounasta sekä maan mainioita vohveleita.

Kun ensi kerran mietit reissua Lofooteille, mieti toisenkin kerran: sievä pikkusisarensa Vesterålen on nimittäin täynnä hienoja kohteita, jotka eivät ole lähelläkään yhtä täynnä turisteja.

Vinkki! Mikäli haluat kuulla alueen parhaat tarinat, varaa itsellesi opastettu kierros Northern Guiding Servicen Laurilta. Hän tuntee alueen historian paremmin kuin kukaan muu.