Särkitunturi – Lapin lumenvalkoisissa kansallismaisemissa

Särkitunturi ja pakkaspuuteria hohkaavat Pallakset

Tiesitkö, että Särkitunturin lakialueelta avautuu yksi Suomen 27. kansallismaisemasta yli Särkijärven ja Jerisjärven aina Keimiötunturille ja Pallastuntureille asti?

Särkitunturi, Pallas-Yllästunturin kansallispuisto. On aikainen aamu. Parkkeeraan auton Särkitunturin lähtöpaikalle luontopolun välittömään läheisyyteen. Maiseman aiemmin peittänyt kuusikko on karsittu, ja Pallasten pehmeitä piirtoja pääsee ihailemaan jo ensimmäisellä askeleella. Jos näky jo nyt on näin kaunis, mikä palkinto Särkitunturin laella odottaakaan?

Utuinen auringonkehrä kuultaa vaaleansinisellä taivaalla. Vaikka luonto uinuu vielä talviunta, pikkulinnut laulavat keväälle. Baskeripäinen hömötiainen keikkuu puun oksalla ja pian sen seuraan ilmestyy pörheä talitintti.

Särkitunturin reitti on nousumetreistään huolimatta mukava kulkea

Nostan repun selkään, kiinnitän jalkaan kevyet lumikengät ja hapuilen sauvat pakettiauton perältä. Särkitunturin reitin alkupäässä seisova kuurainen kyltti kertoo huipulle olevan matkaa 3,2 kilometriä.

Huom. Särkijärven parkkipaikan ja polkun alkupisteen välissä on autotie, joten etenkin lasten kanssa retkeilevien kannattaa olla tarkkaavainen tietä ylittäessään.

Lähden nousemaan tasaista polkua, joka on tamppaantunut tiiviiksi. Raskaita lumikenkiä ei tarvita. Olen kuitenkin mieltynyt ystävältäni Oonalta lainaksi saatuihin kevyisiin juoksulumikenkiin, joita olen ulkoiluttanut nyt parin päivän ajan. Mallia voidaan käyttää myös suolla hillastaessa.

Raskaampiin lumikenkiin verrattuna Evvot ovat todella kepeät. Ne myös kannattelevat luontokuvaajaa unenpehmeällä hangella, johon muuten uppoaisi polvia myöten.

Särkitunturin reitti sopii kaiken ikäisille

Pienestä koostaan huolimatta Särkitunturi on yksi Muonion alueen rakastetuimmista luontokohteista. Sen maisemat vetävät vertoja jopa Taivaskeron silmänkantamattomiin jatkuville erämaille. Vaikka suositulla luontopolulla tapaa usein niin lapsiperheitä kuin vanhempiakin kulkijoita, tänään saan tunturin kokonaan itselleni.

Kesäisin Särkitunturiin nousee helppo sorastettu polku. Askel joutaa iloisesti myös talvella, ja vaellussauvat tuovat rytmiä liikkeeseen. Käytän niitä nykyisin aina, oli kyseessä sitten lyhyempi tai vaativampi nousu.

Särkitunturin reitti (ylintä huippua lukuunottamatta) ei ole teknisesti haastava, mutta nousumetrejä kertyy silti yli 200. Vaan kiirekös tässä. Pysähtelen aika ajoin kuvaamaan lumen painosta kumartavia tykkypuita ja puiden välistä paistavaa heleää valoa.

Vaikka rakastan kaamosta, kevätaurinkoa on ollut ikävä.

Särkivaaran laavu – puolimatkan taukopaikka

Puolessa matkaa Särkitunturin reittiä sijaitsee Särkivaaran laavu. Kotamainen rakennus on omiaan lyhyen tauon pitämiseen tai vaikka eväiden valmistamiseen nuotiolla.

Puuhuollon ansiosta retkeilijät voivat hakea polttopuita varastosta. Lisäksi kodan vierestä löytyy puucee. Vessapaperia kannattaa kuitenkin varmuuden vuoksi kantaa mukana omassa repussa.

Syvästä tunturisuonesta syntynyt pieni lampi lepää lumen alla laavua vastapäätä. Jos saavut tänne sulan maan aikaan, pakkaa mukaan uikkarit ja pyyhe, ja käy vilvoittelemassa raikkaassa vedessä.

Varaa taskunpohjalle myös pähkinöitä, sillä hyvällä onnella kuukkeli lennähtää kädellesi ruokailemaan.

Kodalta reitti jatkuu tasaisesti kohti Särkitunturin huippua. Kesäisin polku muuttuu hieman alkumatkan osuutta kapeammaksi, samoin käy näin talvella. Ja vaikka kulkijan katse pysyy usein tiukasti edessä, myös olan yli kannattaa aika ajoin vilkaista: horisontissa kohoavat kuvankauniit Pallakset kasvavat kasvamistaan.

Loppumatka kannattaa taittaa rauhaksiin tykkypuita ihaillen. Puurajan jälkeen lakialueelta aukeaa postikorttimaisema yli omaan aikaansa pysähtyneiden Pallastuntureiden, joiden jono valittu yhdeksi Suomen 27. kansallismaisemasta.

Kun on liikkeellä aikaisin, pääsee todistamaan luonnonvalon upeat värit. Aamunkajon lämmin keltainen vaihtuu tähän vuoden aikaan vauhdilla sinertävään puuteriin, kunnes laskeva aurinko värjää maiseman violetin ja vaaleanpunaisen hentoihin sävyihin.

Jos minä innostuin kuvan lumiluolasta, kuusenpesästä, voin vain kuvitella miten riemuissaan perheen pienimmät tutkisivat näitä uneliaita neulasvanhuksia. Lakialueelta löytyy ainakin kaksi vastaavaa lumiluolaa, joihin pääsee ryömimään ja jopa kävelemään sisään. Voit kurkata lyhyen videon Instagramin puolelta (klikkaa kuvan päällä oikealle osoittavaa nuoltan).

Särkitunturin huipulla aika pysähtyy. Kevyt tuuli pölläyttää ilmaan talven taikapuuteria, ja auringon alati voimistuvat säteet saavat maiseman kimmeltämään.

Kevät on lähellä. Se on asettunut mielen viereen hohkaten lämpöä sydämeen ja Lapin punasta hehkuville poskipäille.

Särkitunturin lähtöpaikka

Särkitunturi sijaitsee Rovaniementien (kantatie 79) varrella, Särkijärven kohdalla, noin 15 kilometrin päässä Muonion keskustasta Kittilään päin. Leviltä Muonioon päin ajattaessa matkaa kertyy noin 50 kilometriä.

★ Katso parkkipaikka kartalla »

Tällä hetkellä Särkitunturin reitti on niin hyvin tamppaantunut että huipun tavoittaa retkeilykengillä. Kesäaikaan tunturipolun voi kulkea lenkkareilla. Suosittelen myös vaellussauvoja, mutta ne eivät ole pakolliset. Varaa mukaan juotavaa ja hyvät eväät, sillä näissä maisemissa viihtyy helposti useammankin tunnin.

Kokonaisuudessaan reitti parkkipaikalta Särkitunturin huipulle on noin 3,2 kilometriä. Takaisin palataan samaa polkua, jolloin rengasreitin kokonaispituudeksi tulee noin 6,4 kilometriä. Kesällä huipulle nousee noin tunnissa, talvella kahdessa. Toki tähän vaikuttaa kulkijan reippaus ja askeleen pituus. Minä ehdin perille ja takaisin valoisan aikaan, joten Särkitunturin huiputus on keväthangilla omiaan päiväretkikohteeksi. Yöttömän yön aikaan kelloa ei tarvitse tuijottaa, sillä valoa riittää päivän ympäri.