Talviretkeilijän opas
Talviretkeilijän opas tarjoaa Jouni Laaksosen vuosikymmenien kokemukseen perustuvat vinkit helpoista päivä- ja perheretkistä vaativiin talvivaelluksiin. Näillä ohjeilla nuotio syttyy lumihangenkin keskellä ja telttailu on turvallista myös silloin, kun mittari on miinuksella.
Uutta vuoteen 2023
Haaveiletko retkeilytoimittajan ammatista?
Aloita vuosi 2023 inspiroitumalla luonnosta ja lähde sanojentäyteiselle neulaspolulle kohti luontokirjoittajan unelmiasi! Eräkirjailija, retkeilytoimittaja ja luontokuvaaja Monni Himarin verkkokurssi soveltuu kaikille, jotka haluavat syventää luonnon kuvailua ja maalata sanat maisemiksi.
UUTISKIRJE
KAUKOKAIPUU-matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.
Näillä preseteillä käsittelen kaikki blogin valokuvat.
Tätä Nellaa on taas odotettu <3 Ihana ja niin kaihoisa teksti! Tykkään!
Kiitos Suvi, mukava kuulla että pidit. 🙂
Ai että. Nämä sun tarinat tulee koko ajan paremmiksi ja paremmiksi. Ihana tuokiokuvaus, joka samalla vei syvälle. Kiitos!
Voi Heli, kiitos! <3
Nella, kiitos! Nämä sinun tarinasi vaan saavat ihokarvat nousemaan pystyyn. Niin upea tarina. <3
Kiitos ihanasta kommentistasi Jonna. 🙂 <3
Rakastin tätä! <3 <3
<3
Kolahti, johonkin (tai kalahti)?
Voi sinua ja sinun aina niin ihania kommenttejasi! Kiitos <3
Näiden tarinoiden takia sinun blogiasi rakastan. Kiitos upeasta tunnelmasta!
Kiitos Merja sinulle ihanasta kommentistasi. 🙂
Minulla meni todella pitkään ennen kuin pääsin sisään blogiisi. En osannut lukea tekstejäsi niiden ansaitsemalla tavalla, ohitin ne olankohautuksella. Helppohan sitä on arvostella, kaikki sitä tekevät eikä siitä sen enempää. Kuitenkin palasin aina blogiisi kuvien vuoksi ja pikkuhiljaa kasvoin myös lukemaan tekstejäsi. Ja onneksi kasvoin! Tämäkin teksti vei mukanaan ja sai kuvittelemaan tuon kaiken, tunnelman ja tilanteen ja vielä enemmän. Se on harvinainen taito, hienoa että jaat siitä muillekin.
Kiitos Pirita, en tiedä mitä muuta sanoisin. Luin tämän kommenttisi jo eilen illalla, mutta kaikki vastaukseni tuntuivat jotenkin niin valjuilta. Siksi sanon edelleen vain kiitos, kiitos varmasti koko vuoden kauneimmasta kommentista. Et tiedä, kuinka syvälle se meni. <3
Ja tämä meni syvälle minuun <3
Olen ymmärtänyt, ettei blogeja lueta ( vaikka kyllä kirjoitetaan, kröhöm) kauniiden sanojen ja tekstien takia. Mutta nyt luenkin täältä kommenteista, että kyllä vain, joku lukee 🙂 Tämän tekstin pitäisi olla kirjassa, se saisi ansaitsemansa arvostuksen. Vau!
Voi kiitos Katja! Myös sinä ja sinun kauniit sanasi saavat minut ihan sanattomaksi. Kiitos. Taidat olla kultaa. <3
Rapu minäkin, ja tunnistan tuon ikuisen ikävän. Jos rakastun kerran, rakastan aina. Ikävöin yhä mm. lapsuuskotia, siskojen kanssa tappelemista, lemmikkejä jotka on haudattu kotipihan omenapuun alle, sitä yhtä katukissaa Teneriffalla, entisiä poikaystäviä jotka särki sydämen, reissussa tapaamia ihmisiä ja kaikkia paikkoja, joihin en varmaan koskaan enää palaa, kuten se yksi pubia Irlannissa. Ikävöin myös paikkoihin joihin en ehkä koskaan elämäni aikana pääse. Elämä on kaunista mutta haikeaa.
Voi miten kaunis kommentti – ja miten monta samaistuttavaa aihetta! On niin lohduttavaa, että meitä rapunaisia todella yhdistää tämä ikuinen ikävä, joka on hyvin raastavaa ja sitten taas toisaalta se elämän suola.
Elämän haavojen suola. <3
Ihana teksti, kaikesta huokuu rakkaus kantakapakkaan!
Kiitos Helena <3
[…] Viikon vaellusruuat 2. Mitä maksaa kuukauden road trip Euroopassa 3. Retkeilyvarusteet 4. Kun nimen takana on ikävä 5. Islannin iäksi kivettynyt aromammutti 6. Miten retkikeitin valitaan? 7. Grossglockner – […]