Tämä tarina muuttaa sinua

Totta se on. Tarina, jonka aion kertoa sinulle, on takuulla yksi parhaista lastuista, joita olet lukenut elämäsi aikana. Uskon niin, olen siitä varma.

Tämä tarina vie mielesi uudelle tasolle; se tulee vaikuttamaan siihen, miten ja mitä jatkossa ajattelet elämästä. Toisin sanoen, et tule koskaan ajattelemaan elämää, kuten olet ajatellut ennen.

 

**

 

Olet kuollut.

Olit matkalla kotiisi, kun kuolit.

Se oli auto-onnettomuus. Ei niin mainittava, että olisi päässyt uutisiin asti, mutta silti sinä kuolit. Sinua jäivät kaipaamaan perheesi, ystäväsi ja kumppanisi. Kuolessasi sinuun ei sattunut. Se tapahtui heti, ilman kipuja. Ensihoitajat tekivät kaikkensa elvyttääkseen sinut, mutta eivät kaikesta yrittämisestä huolimatta onnistuneet.

Ja siten sinä tapasit Minut.

”Hetkinen.. Mitä tapahtui?” kysyit. ”Missä minä olen?”

”Sinä kuolit”, vastasin rauhallisesti.

”Auto ajoi.. se oli rekka, joka luisui minua kohti…”

”Kyllä”, totesin.

”Minä… Minä kuolin?”

”Kyllä, mutta älä ahdistu. Kaikki kuolevat.”

Kuva: NASA

Katselit ympärillesi. Olit keskellä ei mitään. Täällä olimme vain me, sinä ja minä.

”Mikä tämä paikka on?” kysyit. ”Onko tämä tuonpuoleinen?”

”Enemmän ja vähemmän”, vastasin.

”Oletko sinä Jumala?”

”Kyllä”, vastasin, ”yhdenlainen Jumala.”

”Minun perheeni… minun rakkaani…”

”Mitä heistä?”

”Onko heillä kaikki kunnossa?”

”Niin minä näkisin”, vastasin. ”Kuolit juuri ja ensimmäinen asia, jota mietit, on, miten perheesi voi. Se on hyvä merkki tässä tilanteessa.”

Katsoit minua ihmeissäsi.

Sinulle minä en näyttänyt jumalalta. Olin kuin kuka tahansa joskus kohtaamasi ihminen, jonkin sortin auktoriteetilla varustettuna.

”Älä murehdi”, lohdutin. ”He ovat kunnossa. Kaikki tulevat muistamaan sinut hyvänä ihmisenä.”

”Ahaa..”, mutisit. ”Mitä tapahtuu seuraavaksi? Menenkö taivaaseen tai helvettiin, vai jonnekin muualle?”

”Et kumpaankaan”, vastasin. ”Sinä synnyt uudelleen.”

”Uudelleen? Hindut olivat siis oikeassa.”

”Kaikki uskonnot ovat oikeita omalla tavallaan”, vastasin. ”Tule, kävele kanssani.”

Lähdit seuraamaan minua ei missään.

”Minne olemme menossa?”

”Emme varsinaisesti mihinkään”, vastasin, ”on vain mukava kävellä hetki yhdessä.”

”Mikä sitten on tämän kaiken pointtina? Kun synnyn uudelleen, synnynkö vauvaksi? Alkaako kaikki alusta? Vaikuttaako se, miten elin elämäni, seuraavaan elämääni?”

”Ei, ei!” vastasin. “Kannat mukanasi kaikkea tietoa ja kaikkia kokemuksiasi entisistä elämistäsi. Et vain muista niitä nyt.”

Pysähdyin, ja laskin käden olkapäällesi.

”Sinun sielusi on paljon parempi, kauniimpi ja suurempi kuin pystyt todennäköisesti koskaan ymmärtämään. Ihmismieli voi käsittää vain pienen osan siitä, mitä me oikeasti olemme. Olemme oikeastaan aika samalla tasolla kuin tilanteessa, jossa työntäisimme sormen vesilasiin ja kertoisimme, onko vesi kuumaa vai kylmää.”

Pidin tauon, kunnes jatkoin: ”Olet taas tällä hetkellä elänyt yhtä monta vuotta kuin olet vanha, joten mielesi ei vielä pysty venymään kaikkeen mahtavuuteensa. Jos me viettäisimme täällä tarpeeksi pitkän aikaa, alkaisit muistamaan kaiken kokemasi. Mutta se ei ole järkevää kaikkien elämien välissä.”

Kuva: NASA

”Kuinka monesti minä sitten olen syntynyt uudelleen?” kysyit.

“Voi, useita kertoja. Todella monia.. Ja moniin eri tilanteisiin”, vastasin. ”Tällä kertaa synnyt kiinalaiseksi maanviljejätytöksi vuoteen 540.”

”Hetkinen, mitä? Lähetätkö minut ajassa taaksepäin?”

”No niin, teknisesti kai niin. Aika, kuten tiedät, esiintyy vain sinun maailmassasi. Asiat ovat erilailla siellä, mistä minä tulen.”

”Mistä sinä sitten tulet?”

”Niin.. Minä tulen jostain, paljon kauempaa. Muualta. Sieltä, missä on paljon kaltaisiani. Tiedän, että haluaisit kuulla lisää, mutta totta puhuakseni en usko että ymmärtäisit.”

”Ai..”, masennuit hieman, ”mutta hetkinen! Jos synnyn uudelleen toiseen paikkaan eri ajassa, voisinko vuorovaikuttaa aiemman minäni kanssa toisessa kohtaa elämää?”

”Tottakai, teet sitä koko ajan. Mutta et sinä sitä tiedä, sillä elät aina vain yhtä aikaa.”

”Mikä pointti tässä kaikessa sitten on?”

”Kysytkö tosissasi?” nauroin. ”Oikeasti? Kysytkö sinä minulta elämäntarkoitusta, eikö se ole vähän turhan stereotyyppistä?”

”Se on kyllä ihan validi kysymys”, tokaisit napakasti.

Katsoin sinua silmiin, jotka tuijottivat takaisin.

Kuva: NASA

”Elämän tarkoitus, syy miksi loin tämän Universumin, on sinun mahdollisuutesi kasvaa ihmisenä.”

”Tarkoitat varmaan ihmiskuntaa? Haluat meidän kaikkien kasvavan ihmisinä?”

”Ei, ei, vain sinun. Minä loin koko Universumin vain sinua varten. Jokaisen eletyn elämän kautta kasvat aina hieman paremmaksi ja viisaammaksi ihmiseksi.”

”Minäkö vain? Entä kaikki muut sitten?”

”Täällä ei ole muita kuin sinä”, vastasin. ”Tässä Universumissa on vain sinä.”

Silmäsi alkoivat räpsyä tiuhemmin: ”Mutta kaikki ne ihmiset Maan päällä..”

”Kaikki sinua. He kaikki ovat inkarnaatioita sinusta.”

”Hetkinen! Minä olen jokainen ihminen?!”

”Alat pikkuhiljaa hahmottamaan asiaa”, totesin tyytyväisenä.

”Olen siis joka ainoa elänyt ihminen?”

”Ja joka ainoa ihminen, joka tulee syntymään.”

”Olenko Abraham Lincoln? Olenko.. Hitler?”

”Kyllä, ja ne miljoonat ihmiset, jotka hän tapatti.”

”Olenko minä Jeesus?”

”Olet myös kaikki, jotka seurasivat häntä.”

Hiljennyit.

”Joka ainoa kerta, kun syyllistät jotakuta”, aloitin, ”sinä syyllistät itseäsi. Jokaisen hyvän teon, jonka olet tehnyt, olet tehnyt itsellesi. Jokainen ilo ja suru, jonka joku on maailmassasi kokenut, on koettu sinuna.”

Pysyit pitkään vaiti ja mietit.

”Miksi? Miksi kaikki tämä?”

”Koska jonain päivänä sinusta tulee kuin minä, sillä sitä sinä olet. Olet yksi meistä, olet. Olet lapseni.”

“Oho!, tarkoitat siis että minusta tulee jonkin sortin jumala?”

“Ei, ei tällä kertaa. Olet vasta sikiö. Kasvat vielä. Sitten, kun olet elänyt jokaisen ihmisen elämän tässä Universumissa, olet viisastunut tarpeeksi.”

”Koko Universumissa? Mitä se tarkoittaa? Tai siis, tarkoitatko, että koko Universmi on, onko se vain…”

”Muna”, vastasin. ”Universumi on muna, joka kuoriutuu aina uudestaan. Mutta nyt on sinun aikasi aloittaa uusi elämä.”

Ja niin minä lähetin sinut vuoteen 540.

Kuva: NASA

Olenko äitini? Siskoni tai veljeni? Kumppanini? Paras ystäväni? Leonardo DiCaprio, tai Ghandi, kaikki maailman terroristit? Sodissa kaatuneet sotilaat ja siviilit? Jodelin ja somen kiusaajat? Olenko trolli? Vai se todella viehättävän näköinen ja oloinen henkilö, jonka vasta tapasin?

Toivon, että muistat tämän tarinan kohdatessasi toisen ihmisen. Toivon, että muistat tämän tarinan myös silloin, kun päätät, miten häntä kohtelet.

Pystyisitkö tämän tarinan kautta katselemaan elämää ja maailmaa uusin silmin? Muuttuisiko maailma sitä kautta paremmaksi paikaksi elää?

Ehkä silloin maapallon ei ainakaan tarvitsisi syntyä uudestaan, kuten Oliver 9 v. Kansallismuseon seinällä toivoi:

 

Untitled

 

Ei ole kyse siitä, mikä tarina on tosi. Ne kaikki ovat.

Ja nyt kun mietit lukemaasi, ajattele, se olit sinä, joka kirjoitit tämän itsellesi. Minuna.

 

**

 

Tarina on vapaa suomennos Andy Weirin THE EGG -teoriasta.
Kuvat: NASA