Meidän sukupolvemme on tuonut tiedon pirtin pöytään ja yrittänyt kirjoittaa vanhan kansan uskomukset todesta taruiksi, samoin kun se on valaissut yön ja saattanut siinä samalla pimeän uhanalaiseksi — sekä oman hyvinvointinsa naurunalaiseksi.

Kautta aikain monissa kulttuureissa ja uskonnoissa palvottu aurinko on muuttanut nykyihmisen takia muotoaan kaupunkien siriseväksi valosaasteeksi, joka on toisten mielestä kaunista ja toisten mielestä rumaa.

Päivän lyhenemiseen on aina liittynyt dramatiikkaa. Valolle ja auringolle on uhrattu, sillä pimeän on pelätty jäävän pysyväksi olotilaksi; jumalallisilla lepyttelykeinoilla on pelastettu sen ajan maailma ikuisesta kaamoksesta, joka muuten jäätäisi kaiken. Ajan kuluessa ja myöhemmin maanviljelyskulttuurin myötä auringonvalon vaihtelut ja vuoden kierto tulivat yhä tärkeämmiksi. Almanakka ja hehkulamppu keksittiin, ja loppu on historiaa — kuten pian myös maailman pimeät alueet. (Tiesittekö, että hehkulamppu otettiin Pohjoismaissa ensimäistä kertaa käyttöön Finlaysonin tehtaalla Tampereella vuonna 1882.)

Pimeästä on tullut uhanalaista.


Uhanalainen pimeä


Suurin osa kaupungissa asuvista ihmisistä ei ole koskaan nähnyt Linnunrataa, minkä lisäksi arvioidaan, ettei 95 prosenttia eurooppalaisista näe täysin pimeää taivasta enää lainkaan. Samaan aikaan alati hohkaava valosaaste lisää ihmisiin kohdistuvaa ympäristökuormitusta ja estää rauhoittumasta, kun elimistö on jatkuvasta vireystilasta sekaisin. Kirkasvalolamput sen sijaan kertovat aivan toisenlaista tarinaa, monet nimittäin ovat löytäneet niiden lempeästä kirkkaudesta ja kesän muistutuksesta itselleen apua ja tärkeän voimavaran pimeän ajan yli.

Onneksi Chilen vuoristoon on pystytetty pimeän pyhättö ja tumman tähtitaivaan suojelualue. Sama katoava luonnonvara on tunnistettu myös Euroopassa, jonka ensimmäinen virallinen suojelualue sijaitsee Englannissa, Exmoorin kansallispuistossa.

“Pohjoismaiden ainoat todella pimeät maa-alueet ovat kutistuneet kolmen Saamenmaan suurimman erämaa-alueen ylle: Sarek—Kebnekaiseen, Øvre—Anárjohka—Lemmenjoelle ja Itäkairaan. Nämä kolme aluetta, palanen Kaldoaivin erämaata Utsjoella sekä Västerbottenin läänin syrjäiset tunturiylängöt Ruotsin puolen eteläisessä Saamenmaassa ovat merialueita lukuunottamatta koko Euroopan (poislukien Venäjä) ainoat pimeät alueet.” (Antti Haataja: Pohjoinen. Jälkemme maailman laidalla. TAMMI, Helsinki, 2018. Osio: Revontulet)



Uhanalainen pimeä


Jos pimeä häviäisi maailmasta, Japanissa ei enää varotettaisi pimeällä viheltämisestä, minkä uskottiin houkuttelevan taloon käärmeitä ja vihollisia;

Aasiassa kynsiä voitaisiin leikata normaalisti hämärän tulon jälkeen, sillä se ei enää houkuttelisi henkiolentoja;

Tähdenlentojen aikana toivotut toiveet eivät enää toteutuisi, sillä emme enää yksinkertaisesti näkisi tähdenlentoja. Ja mitä siihenkin sanoisi kreikkalainen tähtitietelijä PTOLEMAIOS, joka vuonna 150 kertoi, että meteoriitin lentäessä yli taivaankannen jumalat tarkkailivat ihmisiä maan päällä ja kuuntelivat heidän toiveitaan, minkä vuoksi rukoukset saattoivat joskus käydä toteen.


Tähtivalokuvaus

Mieleeni nousee moniakin kysymyksiä, kuten: Miksi me emme selviä ilman kirkkaita valoja? Onko samasta vaivasta kärsitty aina? Vai onko tämä nykymaailman synnyttämä muutos? Olemmeko joskus selvinneet paremmin kaamoksen yli?

Entä milloin pimeä pääsee Punaiselle listalle?

Tutustu myös:
Uutelan tähtipolku, Helsinki
Taivaantuijottelun lyhyt oppimäärä, Retkipaikka
Syrjävaaran tähtipuisto, Koillis-Savo



Tämä artikkeli on ensimmäinen osa avaruutta käsittelevää uutta juttusarjaa, jonka seuraavissa osissa kerrotaan muun muassa siitä, miten avaruussäänmittaaminen tapahtuu ja miltä Virtual Reality -kiertokäynti maailmankaikkeuteen tuntui.

Tee tunnelmallisia kuvia Lightroom Presettien avulla

Tutustu

Privacy Preference Center