Pimeän ikävä

“Do not be afraid of darkness, for in darkness rests the light.”
~ Erik Blomberg

Kiitos kaikille edelliseen kirjoitukseen reagoineille, teitä oli todella paljon etenkin Instagramissa mutta myös Facebookin puolella. (Alan viimein uskoa, että kommentointi tosiaan on siirtynyt blogista muihin kanaviin.)

Summatakseni viestejänne: Kirkasvalolamput ja niistä saatu apu ja energia ovat nousseet todelliseen arvoon pimeän ajan yli selviämisessä. Osa sanoi käyvänsä myös solariumissa, ja vitamiineja kuluu yleisesti paljon.

Monet teistä kertoivat matkustavansa kaamoksen aikana tai kaamoksen ajaksi aurinkolomalle, osa on jopa hankkinut kakkoskodin maailmalta.

Ongelma on monien keskuudessa todellinen, eikä kaamosmasennusta tai pimeän ajan pelkoa tule väheksyä.

 

Tahdet-tahdet Porkkalanniemi

 

Maailma menee kuitenkin aina vähintään puoliksi, minkä vuoksi toiset eivät koe kaamosta samoin vaan kaipaavat pimeyttä ja nauttivat siitä; toisin kuin pimeydestä kärsivät, nämä ihmiset kokevat vastavuoroisesti valosaasteen ahdistavana, rumana ja omaa rytmiä häiritsevänä.

Todettakoon sekin että monet heistä, jotka esimerkiksi Instagramin puolella kertoivat rakastavansa talvea ja kaamosta, harrastavat myös aktiivisesti esimerkiksi pidempiä talvivaelluksia ja revontulikuvausta.

Ja jotta asia ei olisi niin yksinkertaista, ei tätäkään voi yleistää. Osa ei nimittäin harrastanut mitään talvilajeja vaan halusi ainoastaan hautautua kirjojen ja leffojen pariin, kun taas osa sanoi, ettei pimeys vaikuta heihin mitenkään.

Meitä on niin äärimmäisen paljon, ja me olemme niin hirvittävän erilaisia.

Olen varmasti joskus maininnut, miten minäkin vihasin opiskeluvuosinani talvea (jolloin jenkkiautot ja rokkikeikat kiinnostivat paljon enemmän) ja kuinka kuljin pakkasessa väen väkisin vakosamettitakki auki ja ilman pipoa. Kaikki muuttui, kun aloitin lumilautailun ja talviretkeilyn. Mutta kuten edellä pohdittu, mikään ei ole mustavalkoista: minulla on laskettelevia ystäviä, jotka eivät kestä pimeyttä ja tarvitsevat valoa jaksaakseen talven yli.

 

taivas

 

Etelässä, jossa edes lumi ei välttämättä pelasta pimeältä talvelta, voi kokeilla iltaulkoilua esimerkiksi Uutelan tähtipolulla Helsingissä. Myös Koillis-Savoon ollaan avaamassa Syrjävaaran tähtipuistoa, jossa voi käydä ihastelemassa pimeän ajan taivaankantta.

Tähän loppuun haluan jättää teille mietintään, miltä pimeän ikävä teistä kuulostaa.

Onko se valosaasteen aiheuttamaa harmia vai pimeästä ajasta aiheutuvaa harmia?

Vastasit miten tahansa, muista, että molemmille löytyy kannattajia.

Suomen luetuimman matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.

Osa artikkeleista sisältää kumppanuuslinkkejä; vaikka minä saan niiden kautta tehdyistä tilauksista pienen korvauksen, sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat artikkeleiden tuottamisen jatkossakin.

09/2021

Vaella, kalasta, rakasta

Kaikkein pieninkin päätös muuttaa oman elämän kurssia.

Vaella, kalasta, rakasta on koskettava tarina rakkaudesta, oman polun löytämisestä ja uudesta alusta Pohjois-Norjassa. Lukuisin luontokuvin kuvitettu teos on tositarina kirjailija Monni Himarin elämästä sekä yli kymmenen vuotta kestäneen jatkuvan matkailun aiheuttamasta burnoutista ja siitä toipumisesta.

Lue lisää kirjasta täällä »

Tilaa kirja

Uutiskirje

Miltä kuulostaisi kahvitauko tai pari kuukaudessa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit, reissu- ja retkivinkit sekä helmet arkistojen kätköistä.

Privacy Preference Center