Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit sekä helmiä arkistojen kätköistä.
— Ei, ei, en sitä usko!
Kolme viikkoa hävisi hetkessä. Istun tuijottaen näyttöä, jolle jokainen sormenlyönti tuntuu merkityksettömältä. Tekisi mieli painua pihalle. Unohtaa koko kirottu kone. Hävitä maailmankartalta – ihan melkein kuin meinasi jo käydä.
— Ei — en todella usko. Ei ole mahdollista, että olen taas tässä pisteessä.
Ei, ei, vakuuttelin, kyllä, kyllä, totesin. Olen pakannut tavarat, siirtänyt kaiken säilöön syksyä varten. Huonekalut naurattivat: minä omistan kolme jakkaraa, tai pallia kuten meillä päin sanotaan, “ja ne kaksi muuta pallia kadotit muuten juuri”, tokaisi eräs ystäväni hörähtäen. Kiitos. Ei siinä voinut kuin nauraa.
Minä pistin viime kierroksella kaiken kiertoon.
Mitä sinä tekisit, jos kaikki olisi mahdollista, eikä syksyksi minkäänmoisia suunnitelmia? Lähtisitkö Norjaan, Ruotsin Lappiin vai töihin Grönlannin kalatehtaalle? Pysyisitkö Suomessa? Suomen Lapissa?
Otsaa ei enää kurtista, rintaa ei enää kurista, ja maisemat humahtelevat ohi kuin kaikki muu viime vuosilta. Lähestytään Tamperetta. Juna kolkuttelee eteenpäin, kuulutus on aivan liian kovalla. Henriikka pyytää päänsärkypillerin. Tänään mennään Seitsemiseen.
— Ehkäpä elämällä oli jotain muuta mielessään.
Juna saapuu perille, matkalaiset nousevat laiturille, ja juna jatkaa matkaansa.
Kai minä vain kadotin hetkeksi itseni, mutta nyt olen tullut takaisin. Tällä kertaa Tampereelle.
Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit sekä helmiä arkistojen kätköistä.
This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.
Tervetuloa Tampereelle. Toivottavasti törmäillään reissuilla syksyllä – peukku täältä siis Kaakkois-Aasialle. Vai meinaatko pysyä kuitenkin lähimatkailussa?
Kiitos, tulen varmasti! <3 Syksy on ihan auki, tekisi mieli pysyä Suomen Lapissa ja Pohjois-Norjassa. Katsotaan, katsotaan..
Tällaisessa tilanteessa ei ehkä ole väliä minne menet kunhan vain liikut… eteenpäin hitaasti ja varovasti… pala palalta kokoat pilkahduksia sielustasi matkan varrelta. Hetken on synkkää, mutta pieninkin lepattava valo leikkaa läpi synkimmänkin pimeyden. Metsä varjo voi olla oivaa lääkettä. Mitä jos lähtisitkin yksin mökille kalaan?
Voi Jenni, minulla on niin ikävä sinua! Onneksi nähdään pian, kun tulen taas sinne suunnalle Suomea. <3