Olenhan minä hidas

Olenhan minä hidas

Mutta sellaista elämä täällä vuononpohjukassa on.

Päivissä toisistaan poikkeaa vain sää; on tuullut, myrskynnyt ja satanut lunta ja vettä ja räntää vinoon, poikki ja uuteen halkopinoon. Taivas on pukenut päälleen sävyjen kirjon lohenmädin punaisena loimottavista auringonlaskuista tuhannen vihreän revontuliin ja heleään aamuaurinkoon, jossa tuntui tänään vuoden ensi kertaa tuulahdus kevättä.

Vain minä toistan samaa kaavaa: herään, sytytän takan, haen lisää puita sisälle sulamaan, keitän aamukahvit ja puuron, istun kirjoittamaan, käyn ulkona kuvaamassa ja pilkillä, teen lisää halkoja, lämmitän lisää takkaa ja vain istun ja tuijotan vuononpohjukan muuttuvaa maisemaa. Talviunesta on herätty, ja on taas aika palata ihmisten ilmoille. Tänne. Kunhan tiedätte, että minä nautin jokaisesta hetkestä, jonka olin hiljaa ja toisaalla.