Lohen perhokalastus
Lohen perhokalastus on salatiedettä, sanotaan. Ensikertalaiset voivat saada jo heti muutaman heiton jälkeen tai ensimmäisellä lohensoudulla sen elämänsä suurimman jalokalan, mutta toisilla vapa ei tanssi, vaikka kuinka yrittäisi.
Olen itse hyvin noviisi lohen perhokalastaja, mutta uin suoraan syvään päähän: aloitin perhokalastuksen lajina vasta 2017, mutta jo kahden vuoden päästä syksyllä muutin Finnmarkin Lakselviin, kuinkas muuten kuin lohen perässä. Kyläämme nimittäin halkoo yksi Euroopan parhaista lohijoista, Lakselva.
Löydät tältä sivulta vinkkejä etenkin lajin aloittamiseen. Toivottavasti näistä aiheista ja linkkivinkeistä on sinulle iloa, minkä lisäksi haluan myös onnitella, sillä olet astumassa virtaavan veden lisäksi maailmaan, joka parhaassa tapauksessa muuttaa koko elämän. Niinhän minullakin kävi.
Perustietoa lohen perhokalastuksesta
Lohen perkokalastus alkaa, kun lohi on noussut jokeen kutupuuhat mielessään. Lohen nousu alkaa yleensä silloin, kun veden lämpötila kohoaa noin viiteen asteeseen. Ajankohta osuu Pohjois-Suomessa yleensä kesäkuun alun tuntumille, jolloin myös lohenkalastuskausi alkaa. Viimeiset körmyt valuvat merestä vielä elokuussa, ja lohenkalatuskautta riittääkin yleensä kesäkuun alusta elokuun loppuun.
Sanotaan, ettei kutupuuhissa oleva lohi syö nälkäänsä vaan koska sitä on ärsytetty; pomminvarma keino saada pooli sekaisin on nakata sinne Red Francis, joka on kyllä itsellä se viimeinen vaihtoehto. Toiset eivät muuta käytäkään.
Välineistäkin ollaan montaa mieltä. Heittotekniikkaa voi hioa loputtomiin.
Tärkeimmät varusteet
Titti, noin kahden kilon lohi, on ehdottomasti paras ruokakala. Tittejä ja suurempia lohia pyydetään yleensä kahden käden vavalla siimaluokassa AFTM 9-12. Yleisin pituus vavalle vaihtelee 10-20 jalan välillä, ja itse ongin Guidelinen Elevatella, jonka mitat ovat 9′ #10.
Nimikin vavalla pitää toki olla. Omani on Salmo-Nella (onhan oikea nimeni Marinella). Ystävän oivallus naurattaa edelleen, niin itseä kuin kanssakalastajia.
Pidempien vapojen etu on siinä, että niiden avulla lohta voidaan uittaa pois hankalista kivikoista. Mutta onpahan komeita lohia saatu lyhyemmillä yhden käden vavoillakin, joten kuten alussa mainitsin, tapoja ja mieltymyksiä on monia. Kokeilla kannattaa aina, sillä varusteita voi aina hankkia lisää, jos siltä tuntuu.
Muutama täsmävinkki
Satsaa kelaan. Valitse sellainen, johon mahtuu tarpeeksi pohjasiimaa ja siimaa, ja jossa on oikeasti hyvä jarru. Kun se ensimmäisen kerran naukuu oikein kunnolla, tiedät, että olet käyttänyt pennoset oikein. Suuri lohi vie nimittäin helposti siimaa kelalta yli sata metriä, joten varmista, ettei lanka lopu kesken.
Siimana käytetään pääsääntöisesti kelluvaa kaksoiskartiosiimaa. Tai jos haluat, myös ampumapäät ovat hyvä valinta.
Alkukesällä ja korkean veden aikaan käytetään (ja tarvitaan) upposiimoja, tai vaihtoehtoisesti kärkiuppoavaa siimaa, sillä perho pitää saada mahdollisimman lähelle pohjaa. Myös lyijysiima on oiva lisä lohenkalastuksessa. Kesää kohti vaihdetaan sitten kellusiimat, jotka nimensä mukaisesti kelluvat.
Perukkeiden kärkien tulee olla tarpeeksi vahvat. Lohen perhokalastuksessa käytetään usein noin 3–4 metrin pituista peruketta, josta noin pari metriä on runko-osaa ja 1–2 metriä itse kärkiosaa. Hyvä muistisääntö kuuluu: ”mitä kirkkaampi ilma ja vesi, sitä ohuempi peruke.” Tällöin kärjen vahvuus on yleensä 0,30–0,50 mm kärkeä.
Lue myös
★ Lohikalassa Laggo-joella »
★ Aloittelevan kalastajan perhosetit »
★ Perhokalastuksen kootut vinkit »