Terveisiä elämästä, tältä kohtaa

Terveisiä elämästä, tältä kohtaa

Toissapäivänä saarellamme oli yli metriset hanget ja niiden keskellä yötä varten kaivettu lumikuoppa.

Vaikea kuvitella.

Minun oli tarkoitus nukkua taivasalla revontulien kanssa, mutta iltaa vasten nousi myrsky, jonkalaista en ollut koskaan kokenut: lähdin hakemaan kyliltä voita ja maitoa, mutta kaupan pihalla en tahtonut saada auton ovea auki, niin raivokkaasti painoi tuuli vastaan.

En tiedä, mistä Äiti Maa on nyt hermostunut. Ehkä samasta asiasta kuin moni muu, tai oikeastaan koko Suomi: lunta on tullut ihan tarpeeksi, nyt on kevään vuoro.

Kinokset ovat sulaneet silmissä. Täällä sataa ja tuulee edelleen, minkä vuoksi olen loukussa mökissäni: en pääse pilkille, en kuvaamaan, enkä saunaan, sillä saunateltta oli pakko ottaa alas puuskittaisen tuulen yltyessä 35m/s.

Mutta noin muuten kaikki on hyvin, paremmin kuin koskaan ennen. Ainakin nyt tuntuu siltä. On töitä, hienoja projekteja, ja uusia iloisia juttuja, sekä mies, joka jää pian luokseni.

Jatkossa meillä on joka kuukausi kaksi viikkoa yhteistä aikaa tehdä kuvaus- ja kalamatkoja, road trippailla ympäri Norjaa, pystyttää teltta ihan minne huvittaa, nukkua yhdessä, juoda trangialla keitetyt aamukahvit, ja vaan olla toistemme seurassa.

Miten monta vuotta olinkaan haaveillut parisuhteesta, jossa me molemmat jakaisimme yhteiset intohimot, haaveet ja unelmat tulevasta. Ja voi miten monta kertaa olen naureskellut, että herään kai kohta koomasta, johon vaivuin kun liukastuin Välimaan saamelaistilalla lampaan kakkaan. Se oli viime vuoden juhannus ja sinä iltana soitettu neljän tunnin puhelu, joka muutti koko loppuelämän kurssin.

Siispä terveisiä elämästä, tältä kohtaa! En vaihtaisi päivääkään, edes niitä huonoimpia.

Sillä ne huonoimmat saavat ymmärtämään, miten arvokkaan ja arvoiltaan oikean ihmisen olen rinnalleni löytänyt.