Terveisiä elämästä, tältä kohtaa
Toissapäivänä saarellamme oli yli metriset hanget ja niiden keskellä yötä varten kaivettu lumikuoppa.
Vaikea kuvitella.
Minun oli tarkoitus nukkua taivasalla revontulien kanssa, mutta iltaa vasten nousi myrsky, jonkalaista en ollut koskaan kokenut: lähdin hakemaan kyliltä voita ja maitoa, mutta kaupan pihalla en tahtonut saada auton ovea auki, niin raivokkaasti painoi tuuli vastaan.
En tiedä, mistä Äiti Maa on nyt hermostunut. Ehkä samasta asiasta kuin moni muu, tai oikeastaan koko Suomi: lunta on tullut ihan tarpeeksi, nyt on kevään vuoro.
Kinokset ovat sulaneet silmissä. Täällä sataa ja tuulee edelleen, minkä vuoksi olen loukussa mökissäni: en pääse pilkille, en kuvaamaan, enkä saunaan, sillä saunateltta oli pakko ottaa alas puuskittaisen tuulen yltyessä 35m/s.
Mutta noin muuten kaikki on hyvin, paremmin kuin koskaan ennen. Ainakin nyt tuntuu siltä. On töitä, hienoja projekteja, ja uusia iloisia juttuja, sekä mies, joka jää pian luokseni.
Jatkossa meillä on joka kuukausi kaksi viikkoa yhteistä aikaa tehdä kuvaus- ja kalamatkoja, road trippailla ympäri Norjaa, pystyttää teltta ihan minne huvittaa, nukkua yhdessä, juoda trangialla keitetyt aamukahvit, ja vaan olla toistemme seurassa.
Miten monta vuotta olinkaan haaveillut parisuhteesta, jossa me molemmat jakaisimme yhteiset intohimot, haaveet ja unelmat tulevasta. Ja voi miten monta kertaa olen naureskellut, että herään kai kohta koomasta, johon vaivuin kun liukastuin Välimaan saamelaistilalla lampaan kakkaan. Se oli viime vuoden juhannus ja sinä iltana soitettu neljän tunnin puhelu, joka muutti koko loppuelämän kurssin.
Siispä terveisiä elämästä, tältä kohtaa! En vaihtaisi päivääkään, edes niitä huonoimpia.
Sillä ne huonoimmat saavat ymmärtämään, miten arvokkaan ja arvoiltaan oikean ihmisen olen rinnalleni löytänyt.
Suomen luetuimman matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.
Osa artikkeleista sisältää kumppanuuslinkkejä; vaikka minä saan niiden kautta tehdyistä tilauksista pienen korvauksen, sinä et maksa yhtään ylimääräistä. Kiitos, kun tuet KAUKOKAIPUUn toimintaa ja mahdollistat artikkeleiden tuottamisen jatkossakin.
09/2021
Vaella, kalasta, rakasta
Kaikkein pieninkin päätös muuttaa oman elämän kurssia.
Vaella, kalasta, rakasta on koskettava tarina rakkaudesta, oman polun löytämisestä ja uudesta alusta Pohjois-Norjassa. Lukuisin luontokuvin kuvitettu teos on tositarina kirjailija Monni Himarin elämästä sekä yli kymmenen vuotta kestäneen jatkuvan matkailun aiheuttamasta burnoutista ja siitä toipumisesta.
Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko tai pari kuukaudessa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit, reissu- ja retkivinkit sekä helmet arkistojen kätköistä.
On todella mielenkiintoista seurata arktisia seikkailujasi. Kun vietin aikaani hiljattain Suomessa melkein pari kuukautta, ihastuin jotenkin uudelleen talveen ja sen kauneuteen. Jotain selittämätöntä, villiä taikaa talvessa ja pakkasessa vain on. Jotain kiehtovaa, kaunista, karua ja lohdutonta. Selviytymistä, tunnelmaa ja mystistä viisautta. Sitä kaikkea näistä sinunkin postauksistasi voi aistia. Ihanaa eloa sinne! <3
Voih! Kiitos kommentistasi Sonja, ihana kuulla. <3 Täällä todella saa viettää aikaa perusasioiden äärellä: ei mitään fancya, ihan tavallista arktista arkea. Tuskin olen koskaan osannut kaivata mitään niin paljon kuin tätä, ja olen kyllä äärimmäisen kiitollinen, että saan elää tällaista elämää. Joten terveisiä täältä, elämässä on kaikki hyvin. Toivottavasti sielläkin. <3
Myrskytuuli pyyhki suomen yli koko viikonlopun, tosin täällä ei ollut noin kovaa tuultaa vain 25m/s eikä sisämaassa ihan niin paljoakaan, puuskat oli silti kovia ja lumi hävisi vauhdilla. Sinun tekstejäsi kun lukee uppoutuu täysin siihen maailmaan missä sinä elät. Kuulee äänet, tuntee tuulen ja jään , sekä telttasaunan lämmön. Pakahtuu itsekin rakkaudesta, vaikka se mies itseltä puuttuukin :D. Vaikkakin viime yönä näin unta punahiuksisesta parrakkaasta miehestä, joka suuteli minua kesäisessä metsäisessä mökkimaisemassa järven rannalla. Eihän sitä koskaan tiedä, mitä ensikesä tuo tullessaan 😉 Toistaiseksi uppoudun kuitenkin näihin sinun teksteihisi. Kaikkea hyvää sinulle.
Kyllähän tuollainen puuskittainen tuuli jo tuntuu! Mutta kiitos ihanasta kommentista, ne aina piristävät minun päivääni ja tekevät oman merkityksensä kirjoittamiselle. Ja usko pois, se rakkaus astuu joku päivä eteen ja sanoo “Terve! Tässä mä oon!” ja sitten ei auta muuta kuin kaatua syliin. Nimim. Kokemusta on
Kaikkea hyvää myös sinne!