Terveisiä kotiin
Tyttö seisoi kalliolla, aivan jyrkänteen reunalla kamerareppunsa vieressä. Vanha mies katseli tyynenä, kohautti hieman kulmiaan ja jatkoi matkaansa, mutta ennätti vielä kerran kurkistaa olkansa yli.
Toukokuun aurinko paistoi poskipäille ja heitti kuivien heinien varjoja alaspäin viettävälle kalliolle. Kasvoille tulvahti merituulen henkäys, ei hento laisinkaan vaan niin voimakas, että huominen purjehdusretki piti perua.
Mutta ei se haitannut, sillä tuuli toi mukanaan paljon muutakin: Menorcan niittyjen tuoksun, äitienpäiväksi puhjenneiden kukkien tuoksun, vasta paahtuvan viljan ja pian alkavan kesän tuoksun.
Huulilta maistui joko merivesi tai keskipäivän karpalo, joka otsalta vieriessään ei paljoa kysellyt.
Menorca on varastanut sydämeni.
Suomen luetuimman matkablogin takaa löytyy retkeilytoimittaja, kirjailija ja luontokuvaaja Monni Himari.
Ennakkotilaa: Vaella, kalasta, rakasta — Omaa polkua etsimässä
"Minä rakastan merta; sen äärettömyyttä, ja salaisuuksia, jotka luonto on pystynyt säilyttämään itsellään. Kaikuja, jotka kumisten kantautuvat kilometrien syvyyksistä. Sitä, miten rannan hienolla hiekalla ja simpukkamurskalla kävellessään voi palata hetkeksi elämän alkukodin ääreen – sinne, mistä kaikki on syntynyt."
Uutiskirje
Miltä kuulostaisi kahvitauko kerran kuussa kiinnostavien matkajuttujen äärellä? KAUKOKAIPUUn uutiskirje nivoo yhteen ajankohtaiset artikkelit, reissu- ja retkivinkit sekä helmet arkistojen kätköistä.
Kylläpä piristävät nämä kuvat tänne lumisateen ja harmauden keskelle! Ihanaa reissun jatkoa!
Kiitos Suvi!
Nauti Menorcan merituulesta ja karpaloista, joista täällä Suomen keväässä on turha haaveilla. Meinasin jo että tänä kesänä Menorcalle, kun jo sisariin M, I ja F on käyty jo aiemmin rakastumassa. Jostain syystä Italian Sisilia vei kuitenkin tänä kesänä voiton. Mutta nyt tiedän, mistä voin seuraavalla kerralla todella alkaa haaveilla <3.
Italian Sisilia ei varmasti ole huono vaihtoehto <3 Pääsisinpä sinne itsekin!
Mää oon lukenut kerran kirjan, joka sijoittui Menorcalle ja siitä asti se saari on kiehtonut mua. Tää teksti ja nää kuvat toivat mieleen miten taitava tarinankertoja voi saada jonkun paikan tuntumaan sellaiselta, että sen kanssa on jo historia, vaikka itse asiassa ei vielä oikeasti olekaan.
Sitä itse asiassa just etsin blogeista. Että syntyy joku suhde paikkaan mielikuvatasolla. Sitten kun matkustaa kohteeseen, on se jotenkin rikkaampaa yhdistää se mielikuvataso ja todellisuus. Mulle just tää on hienointa blogeissa, ei niinkään konkreettiset neuvot parhaista hotelleista tms. vaikka nekin voi olla hyviä ja hyödyllisiä toki. Kiitos tästä postauksesta, tää oli ihana, sellainen just mun makuun! =)
Voi että, ihana Ulla, mun toteeminainen! Oot kyllä aina niin uskomaton kommentteinesi. Kiitos. <3
Nämä sinun tekstisi ovat nautinnollista proosaa. Mieltä ja sielua hyväileviä kuvauksia paikoista, joissa ihmisen on hyvä olla <3
Kiitos aivan mielettömän kauniista kommentistasi, Johanna. Sydän pakahtuu! <3
Täältä löytyy aina jotain hurjan kaunista, kiitos!
Voi ihana Marja, kiitos! <3