Epäilemättä minä tunsin sen.
Sama tuuli, sama aukeava maisema, sama outo olotila, aivan prikulleen 12 vuotta sitten samalta näyttänyt Padagovan leiriytymisalue kuohuvine jokineen, puupenkkeineen, nuotiopaikkoineen.
Varmaan jokainen varpukin oli samalla paikallaan.
Kyllä otti jostain syvältä rintarangan alta, kun mietin, miten nuorena likkana olin täällä viimeksi käynyt. Mutta kyllä sitä jo silloin oli seitsentoistakesäinen myyty ja havupuille naitu, sillä siitä vaelluksesta saakka joku on aina pakottanut päätä, kun mainitaan sana Lappi.
Tai Urho Kekkonen. Keke.
Uki. UKK.
Palmuun kiivennyt presidenttimme.
You might also like
Mikä on Helvetinjärven salaisuus?
11/04/2018
Torronsuo – Etelä-Suomen erämailla
10/04/2018
10 vuodessa Punaisenhiekan autiotuvalle
26/03/2018
5 Comments
Wonderful pics!
Thank you!
Ristus, että on kaunista! Ja todella taitavia kuvia, mahtavaa katsoa kerrankin kunnollisia kuvia, kun yleensä retkeilykuvat ovat kännykällä otettuja taivaspuhki-kuvia.
Aivan huikean upeita valokuvia!
Hienoja kuvia, tais olla mukava reissu 😉
Näin syksyn saadessa tekis mieli palata menneeseen kesään kun katsoo näitä kuvia!