Epäilemättä minä tunsin sen.
Sama tuuli, sama aukeava maisema, sama outo olotila, aivan prikulleen 12 vuotta sitten samalta näyttänyt Padagovan leiriytymisalue kuohuvine jokineen, puupenkkeineen, nuotiopaikkoineen.
Varmaan jokainen varpukin oli samalla paikallaan.
Kyllä otti jostain syvältä rintarangan alta, kun mietin, miten nuorena likkana olin täällä viimeksi käynyt. Mutta kyllä sitä jo silloin oli seitsentoistakesäinen myyty ja havupuille naitu, sillä siitä vaelluksesta saakka joku on aina pakottanut päätä, kun mainitaan sana Lappi.
Tai Urho Kekkonen. Keke.
Uki. UKK.
Palmuun kiivennyt presidenttimme.
Wonderful pics!
Thank you!
Ristus, että on kaunista! Ja todella taitavia kuvia, mahtavaa katsoa kerrankin kunnollisia kuvia, kun yleensä retkeilykuvat ovat kännykällä otettuja taivaspuhki-kuvia.
Aivan huikean upeita valokuvia!
Hienoja kuvia, tais olla mukava reissu 😉
Näin syksyn saadessa tekis mieli palata menneeseen kesään kun katsoo näitä kuvia!